Uutiset Kala, Ruoka

Silakan kalastuksen sääntely uudistui vuoden 2016 lopulla, ja nyt pelätään, että elintarvikkeeksi kalastettu silakka olisi loppumassa markkinoilta kesään mennessä. Vuonna 2018 silakkakiintiöitä leikattiin 40 prosenttia edellisvuodesta. Uuden kiintiöjärjestelmän tavoitteena on tasata kalan tarjontaa, lisätä kalastuksen kannattavuutta ja vähentää valtion roolia kalastuksen säätelijänä. Millainen on silakan kiintiöjärjestelmä Suomessa ja mistä tilanne johtuu. Kysymyksiin vastasivat Luonnonvarakeskuksen asiantuntijat Jari Setälä, Ari Leskelä ja Meri Kallasvuo.

Miten silakan kalastusta Suomessa säädellään?

Silakka on kiintiöity kalalaji. Sen maakohtaiset suurimmat mahdolliset saaliskiintiöt määritellään EU:ssa. Silakan kalastuksen sääntely uudistui vuoden 2016 lopulla, jolloin Suomen saaliskiintiön jakoperiaate muuttui, ja kiintiöistä tuli toimijakohtaisia. Maa- ja metsätalousministeriö jakoi kiintiöt kalastajille aiempaan kalansaaliiseen perustuen. Sääntely pohjautuu vuoden 2016 lopulla voimaan tulleeseen EU:n yhteisen kalastuspolitiikan täytäntöönpanolakiin sekä Valtioneuvoston asetukseen kalastuksen kiintiöjärjestelmästä. Suomen osuus Pohjanlahden silakkakiintiöstä on 82,6 milj. kg ja Suomenlahden ja Itämeren pääaltaan silakkakiintiöstä 53,0 milj. kg vuonna 2018.

Miten päätetään sopiva kiintiöiden koko?

Luken viranomaistehtävänä on arvioida kalakantojen tilaa. Itämeren rannikkovaltiot laativat arviot yhteistyössä vuosittain kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) työryhmissä. ICES antaa kanta- tai säätelyaluekohtaisesti tieteellisen neuvonannon Euroopan Unionin komissiolle, joka sopii eri lajien kansallisista saaliskiintiöistä seuraavaksi vuodeksi jäsenvaltioiden ja Venäjän kanssa pidettävissä neuvotteluissa. Suomea neuvotteluissa edustaa maa- ja metsätalousministeri delegaatioineen.

Miten silakan kanta-arvio tehdään?

Suomen ammattikalastus hyödyntää pääasiassa kahta silakkakantaa: Pohjanlahden silakkakantaa ja Itämeren pääaltaan-Saaristomeren-Suomenlahden kantaa. Silakkakantojen tilaa arvioidaan tekemällä koko Itämeren kattavia kaikuluotaus- ja koetroolaustutkimuksia, keräämällä ammattikalastuksen saalistietoja sekä tietoja silakkasaaliin koostumuksesta kuten saaliin ikä- ja kokojakaumasta. Eri lähteistä peräisin oleva aineisto syötetään kanta-arviomalliin, jonka perusteella saadaan arvio muun muassa silakkakannan koosta, kalastuskuolevuudesta, poikasmäärien kehityksestä sekä hyödyntämismahdollisuuksista.

Julkisuudessa on sanottu, että rehusilakkaa saadaan vielä mutta elintarvikesilakka olisi loppumassa kesään mennessä. Mistä tämä johtuu? 

Silakan kalastajiin kuuluu rehusilakkaa ja elintarvikesilakkaa pyytäviä kalastajia. Rehupyyntiin keskittyneet kalastajat saivat uudessa kiintiöjärjestelmässä suuret kiintiöt, koska rehukalaa voidaan pyytää pakkasvarastoihin paljon silloin, kun sitä on parhaiten saatavissa. Elintarvikesilakan kalastukseen erikoistuneet troolikalastajat pyrkivät toimittamaan korkealaatuista raaka-ainetta tasaisesti kalanjalostukseen, eikä heillä ollut siten samanlaisia mahdollisuuksia suuriin kiintiöihin. Elintarvikesilakan pyyntikustannukset ovat myös korkeammat, koska kalastajat etsivät suurikokoisempaa fileointiin sopivaa kalaa ja saalis on tuotava mahdollisimman tuoreena rantaan. Saalis on myös lajiteltava. Osa isoista aluksista pyytää sekä rehua että elintarvikekalaa. Tällöin kala jäähdytetään ja viimeisestä troolinvedosta lajitellaan isoimmat kalat fileeteollisuuteen, keskikokoiset elintarvikevientiin ja pienimmät rehuksi. Kalastajien kiinnostus elintarvikepyyntiin riippuu myös markkinatilanteesta.

Vuoden 2018 Selkämeren silakkakiintiötä leikattiin edellisvuodesta 40 %, jolloin aikaisempaan saalistasoon perustuvat toimijakohtaiset kiintiöt pienenivät vastaavasti. Kiintiöitä on mahdollista kaupata kalastajalta toiselle, mutta kiintiön ostaminen kannattaa vain silloin, kun kiintiön hinta pystytään kompensoimaan saaliin jälleenmyyntiarvossa. Huhtikuun viimeisellä viikolla Pohjanlahden kiintiöstä oli käytetty noin puolet ja pääaltaan-Saaristomeren ja Suomenlahden kiintiöstä runsas kolmannes.

Mitä järjestelmällä tavoitellaan?

Toimijakohtaiset kiintiöt ovat käytössä vasta toista vuotta ja Suomessa ollaan nyt ensi kertaa tilanteessa, jossa pienentyneet kiintiöt voivat rajoittaa kalastusyritysten toimintaa. Aikaisemmin pieni kiintiö olisi todennäköisesti johtanut kilpakalastukseen ja kiintiön täyttyessä koko kalastuksen määräaikaiseen sulkemiseen. Uuden kiintiöjärjestelmän tavoitteena on tasata kalan tarjontaa, lisätä kalastuksen kannattavuutta ja vähentää valtion roolia kalastuksen säätelijänä. Nyt kalastajat voivat itse päättää miten kiintiönsä käyttävät: he voivat päättää koska kiintiönsä kalastavat, pyytävätkö sen itse, ostavatko lisää kiintiöitä tai myyvätkö sitä toisilleen. Vie aikansa ennen kuin uusi järjestelmä omaksutaan ja nähdään miten hyvin kiintiömarkkinat lähtevät toimimaan. Luke seuraa kiintiöjärjestelmän toimivuutta ja vaikutuksia.