Uutiset Talous

KTM, FM Eero Sillasto selvitti väitöstutkimuksessaan, miten uusiutumattomia luonnonvaroja tuotannossaan käyttävien yritysten kohtaamat kiinteät kustannukset vaikuttavat päätöksentekoon ja markkinatasapainoihin. Tutkimus on merkittävä teoreettinen kontribuutio uusiutumattomien luonnonvarojen globaalin käytön mekanismien ymmärtämisessä.

Tutkimuksen mukaan kaivannaisteollisuudessa tyypilliset, tuotannon tilapäisen lopettamisenkin jälkeen jatkuvat kiinteät kustannukset vääristävät kilpailua. Tuotannon aloittamispäätökset vaativat pitkän aikavälin ajattelua, jossa otetaan samalla huomioon toisten yritysten tuotannon aloitus- ja lopettamispäätösten hidas aikataulu. Sillasto osoittaa, ettei kilpailullinen tasapaino ole tällaisilla markkinoilla yhteiskunnan kannalta tehokas.

Väitöstutkimus tarkastelee uusiutumattomiin luonnonvaroihin pohjaavaa tuotantoa, jossa yrityksen kiinteät, tuotantomääristä irrallaan olevat kustannukset eivät häviä tuotannon seisahtuessa, vaan vasta, kun yritys luopuu lopullisesti tuotannosta. ”Keskityin tutkimuksessani siihen, mitä markkinatasapainolle tapahtuu, jos yksittäinen tuotanto pysähtyy tai jos se lopetetaan kokonaan. Rajallisessa tuotannossa tällä on merkitystä”, Sillasto sanoo.

Aikaisemmissa resurssitaloustieteen tutkimuksissa tuotantoon kohdistuvien kiinteiden kustannusten on ajateltu poistuvan, kun tuotanto ajetaan alas. Tämä on johtanut siihen, että tuotantopäätökset perustuvat epärealistisille odotuksille. Tulevaisuuden sovelluskohteista kiinnostavimpia ovat tilanteet, joissa raaka-aineiden kierrätystä pyritään tehostamaan. ”On esimerkiksi välttämätöntä ymmärtää neitseellisen fosforin tarjonnan lainalaisuuksia, kun tavoitellaan siirtymistä tehokkaampaan fosforin kierrättämiseen.”

Tehokas ratkaisu yhteiskunnan koordinaatiolla

Tehokas, yhteiskunnan yhteenlasketun hyödyn maksimoiva ratkaisu ei ole Sillaston mukaan saavutettavissa markkinavetoisesti. Esimerkiksi öljylähteiden pumppaaminen maksimoi tyypillisesti omistajan voittoja. ”Jos esimerkiksi yhteiskunta haluaa tehokasta ratkaisua, se voi tehdä lakeja ja asettaa veroja tai kannustimia hyödyn saavuttamiseksi, eli tehdä politiikan.”

Kasvintuotannolle elintärkeän fosforin kohdalla suurin osa varannoista on muutamassa paikassa, kuten Marokossa. Euroopan ja Suomen fosforivarannot ovat pienet, jolloin olemme muutaman tuottajan välisen kilpailun armoilla. Fosforin tapauksessa tehokkain ratkaisu on pohtia, miten varantojen omistajat aikovat tuotantoaan jakaa ja varautua kauppaneuvotteluihin omistajien kanssa. Toisin sanoen, yhteiskunta voi pyrkiä koordinoimaan varannon käyttöä.

”Yhteiskunnan kannattaa pitää silmällä markkinoita ja arvioida, ovatko tuotantopoikkeamat optimaalisesta ratkaisusta merkityksellisiä ja niin isoja, että kannattaisi pohtia politiikkaa tehokkuuden lisäämiseksi”, Sillasto sanoo.

Kilpailuun monia strategioita

Kiinteät kustannukset koventavat kilpailua ja tuotantomääriä. Kiinteät kustannukset eivät muutu tuotantovauhdin muuttuessa toisin kuin muuttuvat kustannukset. Yksityisillä, jo markkinoilla olevilla varannon omistajilla on käytössään useita erilaisia ratkaisuja. ”Yleisesti ottaen kiinteät kustannukset nopeuttavat tuotantoa. Omistaja ei halua maksaa kustannuksia yhtään enempää kuin on tarvis.”

Sillasto olettaa, että varantojen yksityiset omistajat toimivat strategisesti. Sillasto kuvaa tilannetta, jossa äärellisiä varantoja käytetään yhtä aikaa sekä tilannetta, jossa varantoja käytetään peräkkäin. ”Symmetrisiä ratkaisuja ei ole olemassa. Jos varannot ovat täysin samanlaiset, ei ole ratkaisua, jossa käytettäisiin alusta loppuun samalla tavalla. Jos varannon tuotanto aloitetaan, tuotantoa ei pysäytetä ennen kuin tuotanto lopetetaan pysyvästi. Nämä ovat kaikki ominaisuuksia, jotka johtuvat kiinteistä kustannuksista ja strategisesta kilpailusta.”

Sillasto selvitti myös yksityisten omistajien markkinoille tuloa. Tehokkaassa ratkaisussa projektit toteutettaisiin niin, että niistä saataisiin maksimaalinen hyöty. Yksityisten varantojen omistajilla markkinoille tulijoiden ratkaisut voivat poiketa tehokkaasta ratkaisusta. ”Tulijat ennakoivat ja aloittavat projektinsa edellisten projektien vielä ollessa käynnissä. He ottavat alussa tappiota, jotta saavat markkina-aseman, jolloin he voivat puolestaan estää muita tulemasta markkinoille.” Kilpailussa markkinoille tulosta projektin pituudesta on hyötyä. Esimerkiksi pitkä ydinvoimalaprojekti voi tuottaa alussa tappiota pitkänkin aikaa, kun koko projekti kestää 50 vuotta. Lyhyt projekti ei kestä yhtä pitkää tappiota, ja siksi se ei pysty tulemaan markkinoille yhtä aikaisin, vaan saattaa joutua odottamaan pitkäänkin suotuisaa aikaa.

KTM, FM Eero Sillasto väittelee 14.8.2019 klo 12:00–15:00 Aalto-yliopiston kauppakorkeakoulussa osoitteessa Ekonominaukio 1, sali U006, 02150 Espoo.