Uutiset Maatalous, Ruoka

Miten maaperän hivenaineet, turvallinen maito ja maissi sekä lasten ravitsemus liittyvät toisiinsa? Saharan eteläpuolisessa Afrikassa ne kietoutuvat yhteen. Suomalaiset ja kansainväliset tutkijat ovat etsineet ruokaturvaa parantavia ratkaisuja Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa FoodAfrica-tutkimusohjelmassa.

Länsiafrikkalaista, itäafrikkalaista ja suomalaista tutkimusosaamista yhdistävän FoodAfrica-tutkimusohjelman tulokset auttavat afrikkalaisia pienviljelijöitä tuottamaan turvallisempaa maitoa ja maissia sekä parantamaan tuotannon kannattavuutta.

Luken koordinoimassa ohjelmassa tutkijat ovat etsineet ratkaisuja ruokaturvan parantamiseen Afrikassa ja vieneet niitä paikallisten pienviljelijöiden sekä alueellisten päätöksentekijöiden käyttöön. Myös afrikkalaista tutkimusosaamista ja laboratoriokapasiteettia on parannettu.

– Kokonaisuutena FoodAfrica on tuottanut mittavia tuloksia aiheista, joista tutkimusta ei vielä ole ollut. Tulosten vientiä käytäntöön jatketaan kesällä alkavassa toisessa vaiheessa, ohjelman johtaja, Luken professori Martti Esala sanoo.

Turvallista maitoa ja kannattavaa tuotantoa

Ohjelman tulosten mukaan neljännes kenialaisesta maidosta sisältää ihmisille myrkyllisiä aflatoksiineja, jotka saavat alkunsa huonosti kuivatussa rehusssa kasvavista homesienistä.

– Altistuminen aflatoksiinille alentaa karjan tuottavuutta ja laskee siten viljelijöiden tulotasoa. Jos lypsykarjaa ruokitaan aflatoksiinipitoisella rehulla, päätyy myrkkyä myös maitoon ja siten ihmisravinnoksi. Maito on Keniassa tärkeä proteiininlähde, joten korkeita aflatoksiinipitoisuuksia sisältävä maito on merkittävä terveysriski varsinkin kasvuikäisille lapsille, Luken erikoistutkija Vesa Joutsjoki kertoo.

FoodAfrica-tutkimusohjelman tulosten mukaan kuluttajat haluaisivat maksaa turvallisesta maidosta. Tuottajat puolestaan pystyisivät käyttämään tehokkaampia kuivureita, joilla maissin säilyvyyttä voidaan parantaa, jos saisivat maidosta paremman hinnan.

Länsi-Afrikassa senegalilaisten maidontuottajaperheiden tuloissa voi puolestaan olla jopa kahdeksankertaisia eroja riippuen siitä, mitä lehmärotuja ja karjanhoidon menetelmiä perheet käyttävät.

Markkinoille pääsy voi olla tekstiviestistä tai koulutuksesta kiinni

FoodAfricassa tutkittiin myös tuotteiden pääsyä markkinoille. Ghanassa ja Ugandassa tehdyissä kyselyissä selvisi, että maanviljelijät myyvät vain hieman yli kolmanneksen sadostaan.

– Matkapuhelimet ovat Afrikassa yleisiä, mutta niitä ei ole hyödynnetty maataloustuotteiden markkinoinnissa. Tuotteiden sisäänostohinnoista tiedottaminen esimerkiksi tekstiviestillä on viljelijöiden mielestä hyödyllinen keino parantaa tuotteiden markkinoille pääsyä. Se auttaa saamaan paremman hinnan tuotteesta, sanoo Luken professori Jarkko Niemi.

Myös viljelijöiden keskinäinen tiedonvaihto on tehokas tapa parantaa tuottajien osaamista ja markkinoille pääsyä. FoodAfricassa selvitettiin vapaaehtoisten maanviljelijäkouluttajien käyttämistä tiedon välittäjinä.

– Yksi viljelijäkouluttaja voi opettaa jopa yli 50 kollegaa lyhyen ajan sisällä. Tutkimuksessa ilmeni, että vapaaehtoinen kouluttaminen auttaa etenkin viljelijänaisia parantamaan osaamistaan ja tulojaan ja paransi siten tasa-arvoa, Jarkko Niemi kertoo.

Maasta puuttuu mineraaleja, lautaselta ravinteita

Tutkimusohjelman aikana analysoidut yli 1 700 maaperänäytettä ympäri Afrikan mannerta osoittavat, että Afrikan maaperästä puuttuu monia kasveille tai eläimille ja ihmisille elintärkeitä hivenravinteita.

– Suomessa onnistuttiin sotien jälkeen kohentamaan ravinnon koostumusta ja kansanterveyttä maaperän hivenaineiden kartoittamisen ja maaperän parantamisen avulla. Tämä kokemus on ohjelman taustalla, kertoo Martti Esala.

Afrikkalaisille lautasille päätyvän ruoan ravitsevuutta tutkittiin Beninissä ja Keniassa.

– Vaikka beniniläisissä perheissä syödään kohtuullisen monipuolista ruokaa, 80 prosenttia perheistä elää ruokaturvan kannalta epävarmassa tilanteessa, kertoo Helsingin yliopiston professori Maria Mutanen.

Keniassa puolestaan aflatoksiineille altistuneet köyhien asuinalueiden lapset olivat pienikasvuisempia, mutta selvää yhteyttä aflatoksiinien ja pienikasvuisuuden välillä ei ole osoitettu.

FoodAfricaa rahoittavat Suomen ulkoministeriö ja CGIAR-laitokset (Consultative Group of
International Agricultural Research). Koordinaattorina toimivan Luken lisäksi ohjelmaan osallistuvat Bioversity International, International Livestock Research Institute (ILRI), International Food Policy Research Institute (IFPRI), World Agroforestry Center, Helsingin yliopisto ja Hämeen ammattikorkeakoulu (HAMK).

www.luke.fi/foodafrica
Twitter: #foodafrica @FoodAfrica