Uutiset Yleinen

Miten luonnonvaroja koskeva tutkimustieto voisi löytää tiensä huippututkijoiden työpöydiltä koululaisten reppuihin? Kuka lopulta opetti ketä, kun Metsolan koulun 2C-luokkalaiset saapuivat Luken tutkijoiden vieraaksi?

Ilmastoherääminen on tämän päivän sana. Luken tutkijat pohtivat työkseen luonnonvarojen kestävää käyttöä, mutta miten tutkijat onnistuivat vastaamaan lasten esittämiin tiedekysymyksiin?

Pienillä tutkijoilla heräsi runsaasti suuria kysymyksiä kaloista, karhuista ja susista, luontomatkailusta ja roboteista maataloudessa. Miten tutkijamme vastasivat oppilaiden tiedonjanoon? Kuva: Ira Mellberg, Luke.

Kalatutkija kannustaa oppilaita ongelle

Tutkija Ari Saura vastasi oppilaita mietityttäneisiin kysymyksiin videon välityksellä lemmikkikissa sylissään:

− Suomessa on noin 100 kalalajia, joiden tunnistaminen on hauska harrastus. Kaikkia kaloja, kuten Suomessa uhanalaisia saimaannieriää ja harjusta, ei kuitenkaan pidä kalastaa. Kotimaisista kaloista kannattaa syödä erityisesti parvissa viihtyviä luonnonkaloja kuten muikkua ja silakkaa, joiden elinoloja ei uhkaa mikään, Saura vastailee.

Peräti 30 erilaista onkea omistavan tutkijan lempikalan nimi nauratti oppilaita:

– Kalat ovat salaperäisiä otuksia, joista tiedetään vielä aika vähän. Lempikalani turpa on isoksi kasvava särkikala, jolla on hienot punaiset evät. Se on voimakas ja se viihtyy virtaavissa vesissä. Niitä asustaa Vantaanjoessa ihan tässä kotini lähellä, Saura kertoo ja rohkaisee oppilaita tutkimaan, mitä kaloja omista lähivesistä löytyykään.

”Korvaavatko robotit ihmisen?”

”Maailman suurin kala on nimeltään valashai, joka voi kasvaa 10 metrin mittaiseksi! Se kuuluu haikaloihin, mutta se ei ole vaarallinen vaan syö planktonia kuten valaatkin”, Saura tiesi vastata kysymykseen maailman suurimmasta kalasta. Kuva: Ira Mellberg, Luke.

Kalojen jälkeen oli aika siirtyä robottien maailmaan. Vastausvuoro oli tällä kertaa erikoistutkija Juha Backmanilla. Myös robottiryhmää kiinnosti, miksi tutkija on päätynyt tutkimaan nimenomaan kyseistä aihealuetta.

− Innostukseni robotteihin lähti alun perin ala-asteella heränneestä kiinnostuksesta tietokoneisiin ja ohjelmointiin. Ensimmäinen ohjelmoimani robotti oli pellolla kulkeva 4m-robotti, joka suihkutti deodoranttia keltaisten golfpallojen päälle, Backman nauratti oppilaita.

Lapset halusivat tietää, mitä maataloudella tarkalleen ottaen tarkoitetaan, miten robotit toimivat ja onko robotin tekeminen joskus epäonnistunut. Kysymyskierroksella mietittiin lisäksi, korvaavatko robotit jossakin vaiheessa ihmisen kokonaan.

− Navetoissa käytössä olevat lypsyrobotit osoittavat, että yhä useampi ennen käsin tehty askare hoituu nyt koneiden ja robottien avustuksella. Ihmiset eivät kuitenkaan ole kadonneet navetoista tai pelloilta mihinkään − heidän työnsä vain on muuttunut, samaan tapaan kuin tehtaissa on tapahtunut jo kauan aikaisemmin, Backman vastaa.

Tutkijan uralle voi päätyä montaa eri reittiä

Kolmantena haastateltavana oppilaille pääsi vastaamaan erikoistutkija Samu Mäntyniemi karhuista ja susista. Jälleen ryhmä oli kiinnostunut tutkijan uralle päätymisestä.

− Olin jo lapsena kiinnostunut biologiasta ja se herätti minussa tutkijan kipinän, Samu vastasi ja kertoi päässeensä pohtimaan samoja kysymyksiä tutkijana kuin lapsenakin.

Koululaisvierailun aikana vastauksia luonto- ja ilmastoaiheisiin kysymyksiin saivat sekä lapset että aikuiset. Vierailuisäntänä ollut erikoistutkija Antti Iho sanoi oppineensa lasten kysymysten ansiosta paljon uutta erityisesti robotiikasta ja kaloista. ”Kyllä nuoret vanhempaansa opettavat!” Kuva: Ira Mellberg, Luke.

− Tutkijan työssä moni lapsena syntynyt uskomus on tarkentunut. Täydenkuun aika ei liity susien ulvontaan, vaikka usein ajatellaan, että sudet ulvoisivat nimenomaan kuun valossa. Joskus susilla vaan sattuu olemaan asiaa toisilleen juuri kuun paistaessa kirkkaimmillaan, Mäntyniemi kertoo arkikäsitysten ja tutkimustiedon eroista.

Oppilaat kuuntelivat korvat tarkkana, kun Mäntyniemi kertoi, miten kannattaa toimia, jos näkee karhun.

Mäntyniemen mukaan rauhallinen toiminta tilanteessa on kaiken a ja o, eikä esimerkiksi kannata lähteä juoksemaan karkuun vaan liikkua rauhallisesti sinne suuntaan, mistä on tullutkin.

Luontomatkailun parista voi löytää uusia ystäviä, kuten on käynyt tutkija Henna Konulle

Kuva: Kaisa I. Nieminen, Luke.

Tutkija Henna Konu vastasi viimeisenä lasten kysymyksiin luontomatkailusta. Kaunein maisema, jonka Konu on nähnyt, sijaitsee Suomessa, Kolilla. Oppilaita kiinnosti, montako kertaa Konu on yöpynyt teltassa.

− Lapsena melkein asuin takapihalla teltassa, Konu kertoi ja sai monet hämmästymään.

Tutkijalla oli tällä kertaa kysymys myös oppilaille.

– Oletteko te olleet luontomatkalla? Konu kysyi oppilailta ja lähes jokaisen kaupunkilaislapsen käsi nousi ylös.

Oppilaiden mielestä luontomatkailussa parasta on yöpyminen, eväiden syöminen luonnossa, eläinten näkeminen ja kavereiden kanssa oleminen. Metsolan ala-asteen 2. luokkalaisilla oli myös selkeä yhteinen vastaus siihen, aikovatko he luontomatkailla vielä uudestaan:

− Joo!

Vierailun päätteeksi eväät maistuivat ja keskustelu tieteestä jatkui luokanopettaja Jura Juuselan kanssa.

Kuva: Kaisa I. Nieminen, Luke.