Uutiset Kala, Yleinen

Ankeriaiden historia ulottuu vuosimiljoonien taakse mutta ihminen on toiminnallaan ajanut lajin äärimmäisen uhanalaiseksi 50 vuodessa. Tutkija näkee silti valoa tunnelin päässä: viime vuosina lasiankeriaiden määrät ovat kääntyneet varovaiseen nousuun.

Ankerias näytti oudolta. Joku voisi sanoa, että enemmän käärmettä kuin kalaa muistuttava limapintainen otus näyttää aina oudolta, mutta tämä yksilö oli erikoinen jopa ankeriastutkija Jouni Tulosen silmin. Sen pää muistutti nuijaa ja ruumis oli riutunut. Se painoi puolet vähemmän kuin saman mittaiset lajitoverinsa.

Kun Tulonen tutki kalaa lähemmin, syy outoon ulkomuotoon selvisi. Ankerias oli yli satavuotias.

Ankeriaan ikä määritetään 6-millisestä kuuloluusta samaan tapaan kuin puun ikä vuosilustoista. Tehtävä on kokeneellekin vaikea mutta tutkijoiden onneksi ankeriaiden tarkat istutusvuodet ovat tiedossa. Niiden avulla ikä on helpompi arvioida.

”Ensimmäiset ankeriaat istutettiin Evon vesiin vuonna 1893. Valkeamustajärveen, josta tämä yksilö pyydettiin, niitä istutettiin vuonna 1911”, tutkija Jouni Tulonen kertoo.

Salakuljetus on miljoonabisnes

Evon istutusten aikaan ankeriasta esiintyi Atlantilla niin runsaasti, että irlantilaiset perunan kasvattajat lannoittivat niillä peltojaan. Viimeisen 50 vuoden aikana kannat ovat kuitenkin romahtaneet.

”Pohjanmeren alueelle tulee nykyään lasiankeriaita 2,1 prosenttia siitä määrästä, mitä 50 vuotta sitten ja muuallekin vain 10,1 prosenttia”, Tulonen kertoo.

Ankerias on yksi uhanalaisista kalalajeistamme. Kuva: Pekka Tuuri

Merkittävin syy kannan romahtamiseen on se, että ihminen on tuhonnut suuren osan ankeriaan elinympäristöistä. Hyväkuntoisia jokisuistoja ja murtovesilaguuneja on jäljellä enää 13 prosenttia. Yläjuoksuun pyrkivien ankeriaan poikasten matka katkeaa patoihin ja alajuoksuun kutuvaellukselle lähtevät aikuiset kalat silpoutuvat voimalaitosten turbiineihin.

Tulonen kertoo pohtineensa, millainen haloo nousisi, jos taivas olisi täynnä verkkoja estämässä lintujen muuttoa.

”Mutta kun nämä ovat veden alla niin ne jäävät huomaamatta.”

Oman lisänsä ankeriaan ahdinkoon tuo laiton kalastus ja salakuljetus. Europol on arvioinut, että lasiankeriaita salakuljetetaan joka vuosi Kauko-Itään viljelylaitoksille 100 tonnia.

Rikollisjärjestöjen pyörittämässä salakuljetusbisneksessä liikkuu vuositasolla noin 70 miljoonaa euroa. Kauko-Idässä tapahtuvan kasvatuksen arvo on noin 2,5 miljardia euroa. Valtaosa salakuljetetusta saaliista myydään Japaniin, jossa ankerias on perinteinen kesäruoka.

Istutukset ovat olleet lajille hyväksi

Ankeriasta on esiintynyt Suomessa luontaisesti aina mutta viime vuosikymmenet kanta on ollut istutusten varassa. Istutusten lopettamista ja lajin täysrauhoittamista on vaadittu mutta Tulosen mukaan tämä ei ole tulevaisuuden kannalta paras ratkaisu.

”Kalastuksesta huolimatta istukkaista noin 30–40 prosenttia lähtee vaeltamaan. Jos kalastus kielletään, osakaskunnat eivät enää istuta. Ja jos istuttaminen loppuu, 20–30 vuoden päästä laji on niin harvinainen, ettei sitä tavallinen ihminen luonnosta enää löydä.

”Ankeriaskannan turvaamiseksi on Tulosen mukaan tehtävä kansainvälistä yhteistyötä salakuljetuksen kitkemiseksi, istutettava alueille, joista kalat pääsevät vapaasti vaellukselle ja joissa kalastuspaine on pieni, sekä helpotettava kutuvaellukselle lähtevien kalojen matkaa voimalaitosten ohi.

”Nousukourujen rakentaminen on jo myöhäistä, ei ole nousijoita.

”Viime vuosina lasiankeriasmäärien lasku on taittunut ja vuosina 2016 ja 2017 niissä nähtiin varovaista kasvua.

”Seuraavat viisi vuotta ovat jännittävää aikaa. Ovatko toimenpiteet vaikuttaneet ja nousu jatkuu, vai menikö kaikki satunnaisvaihtelun piikkiin.

”Uhanalaisluokituksessa ankerias on luokiteltu erittäin uhanalaiseksi. Tulonen uskoo silti lajin elinvoimaan.

”Ankerias on miljoonia vuosia vanha laji, joka on selvinnyt jääkausistakin. Epäilen, että se voisi tuhoutua kokonaan.”

teksti: Maria Latokartano

Katso myös