Uutiset Maatalous, Talous

Luonnonvarakeskuksen (Luke) porotalouden kannattavuuskirjanpidon mukaan porotalouden kannattavuus koheni hieman poronhoitovuonna 2016–2017. Kannattavuuskerroin oli 0,57, eli keskimäärin porotalousyrittäjä saavutti yhdeksän euron tuntipalkan ja lähes kolmen prosentin koron omalle pääomalle. Korvaukseksi omalle työlle ja pääomalle jäävä yrittäjätulo nousi edellisvuodesta noin viisi prosenttia, 13 200 euroon.

Lihantuotanto on edelleen tärkein yksittäinen tulolähde porotaloudessa.  Lihanmyyntituotot olivat keskimäärin 20 500 euroa yritystä kohti.

– Jo yli puolet lihanmyyntituloista saadaan suoramyynnillä, ja suoramyyntitulojen osuus kasvaa tasaisesti. Sen sijaan paliskunnan kautta tapahtuneen myynnin arvo supistuu. Muita tuottoja, kuten työkorvauksia paliskunnalta, vahingonkorvauksia ja tukia, kertyi yhteensä lähes saman verran kuin lihanmyyntituottoja, kertoo tutkija Marja Vilja Lukesta.

Porojen aiheuttamien liikenne- ja petovahinkokorvausten määrä nousi edellisestä vuodesta 60 prosenttia, 8 640 euroon. Vahingonkorvausten määrä on kasvanut lähes joka vuosi. Erilaiset kuolleisuuslähettimet ovat tulleet porotalouteen avuksi. Niiden avulla kuolleet porot on helpompi löytää. Tämä varmaankin näkyy vahingonkorvausten määrässä.

Porotalouden kokonaistuotoksi muodostui noin 42 100 euroa, josta tuen osuus on 13 prosenttia. Vastaavasti Lapin maatalousyrityksillä tukien osuus kokonaistuotosta on noin 44 prosenttia.

Kuva: Pixabay

Tuotantokustannusten taso ennallaan

Porotalouden tuotannosta aiheutuneet kustannukset säilyivät edellisen vuoden tasolla, 50 400 eurossa.

– Rehukustannuksen osuus kasvoi eniten, 23 prosenttia. Talven sääolot vaikuttavat paljon ruokinnan tarpeeseen, ja lisäruokinnalla varmistetaan porokarjan kunto talven yli, Vilja jatkaa.

Koneiden polttoaine- ja käyttökulut nousivat hieman, vastaavasti tarvikekustannukset ja paliskunnalle maksetut hoitomaksut pienenivät. Yrittäjäperheen porotalouteen tekemä työtuntimäärä pysyi ennallaan, 1 320 tunnissa. Omaa pääomaa yrityksillä on keskimäärin 89 900 euroa. Omavaraisuusaste, eli oman pääomana osuus koko pääomasta oli 94 prosenttia.

Eloporomäärän kasvun johdosta eloporoa kohti lasketut tuotantokustannukset laskivat hieman, ollen 263 euroa. Pienimmissä 80–100 eloporon yrityksissä lihakilon tuottaminen maksoi 26,2 euroa. Suurimmissa, yli 230 eloporon yrityksissä, kustannus oli 17,2 euroa.

Alueelliset erot suuria

Erityisesti eri alueiden välillä kannattavuusvaihtelut ovat suuria. Pohjoisimmassa Lapissa sijaitsevalla erityisellä poronhoitoalueella kannattavuuskerroin oli 0,62. Alue muodostuu saamelaisalueesta (kannattavuuskerroin 0,92) ja muusta erityisestä poronhoitoalueesta (kannattavuuskerroin 0,17 ). Poronhoitoalueen eteläosaa nimitetään muuksi poronhoitoalueeksi, jonka kannattavuuskerroin oli 0,49.

Porotalouden tulokset verkkopalvelussa

Porotalouden kannattavuusseurannan tulokset ovat nähtävissä Luken Taloustohtori-sivustolla Porotalous-verkkopalvelussa. Yksityiskohtaisempia porotalouden tuloksia voit tarkastella ”omat valinnat”-painikkeen takaa. Tulokset perustuvat Luken porotalouden kannattavuuskirjanpitoaineistoon, joka koostuu vuosittain 75:n yli 80 eloporoa omistavan porotalousyrityksen tiedoista.

Katso myös