Uutiset Metsä

Kymenlaaksossa harmaapihtoja vaivaava kasvintuhooja on tunnistettu Neonectria neomacrospora -sieneksi.

Sieni-infektio saa aikaan pihkavuotoisia halkeamia ja epänormaalia kasvua, jolloin puun runkoon ja oksiin syntyy taudille tyypillisiä tummia koroja. Taudin eteneminen johtaa oksien, rungon sekä usein koko puun kuivumiseen ja kuolemaan. Kuva Marja Poteri, Luke.

Kasvintuhooja eristettiin Mustilan arboretumin harmaapihdoista, joilla tautiin viittaavia oireita on esiintynyt jo 1980-luvulta lähtien. Tähän mennessä alueen muissa pihta- ja puulajeissa ei ole havaittu merkkejä korotaudista. Sieni tunnistettiin DNA-analyysin avulla

N. neomacrospora on läheistä sukua kuusen mustakoroa aiheuttavalle Neonectria fuckeliana -sienelle, joka on viime vuosina yleistynyt voimakkaasti ja vahingoittanut kuusen taimikoita maan pohjoista osaa lukuun ottamatta ympäri Suomea.

Sieni pystyy aiheuttamaan oireita pihtojen lisäksi myös metsäkuuselle

Luonnonvarakeskuksen (Luke) Suonenjoen kasvihuoneilla tehdyissä kokeissa on kartoitettu Suomesta eristetyn sienikannan taudinaiheuttamiskykyä nuorilla puuntaimilla.

– Koeolosuhteissa useille pihtalajeille sekä myös metsäkuuselle on todettu kehittyvän tautioireita sienialtistuksen johdosta. Neonectria neomacrospora -sienen esiintymisalueiden sekä luonnossa esiintyvän isäntäkasvikirjon kartoittaminen Suomessa on alkamassa, kertoo tutkija Anne Uimari Lukesta.

Nyt eristetty pihdan kasvintuhooja on tunnettu tuhonaiheuttaja Pohjois-Amerikassa ja viime vuosina se on yleistynyt myös muun muassa Norjassa ja Tanskassa aiheuttaen vakavaa tuhoa useille pihtalajeille. Sieni on Euroopan ja välimerenmaiden kasvinsuojelujärjestön EPPO:n erityistä huomiota vaativien, mahdollisten kasvinterveyttä uhkaavien tuhoojien listalla.

Pihtaa käytetään Suomessa koristepuuna viheralueilla. Myös viljely joulupuuna ja leikkohavuna on lisääntynyt. Kuva Anne Uimari, Luke.

Ilmastossa tapahtuvat muutokset heijastuvat metsien terveyteen. Muuttuva ilmasto voi tehdä olosuhteet otollisiksi uusille kasvintuhoojille ja muokata ennalta tunnettujen tuhonaiheuttajien esiintyvyyttä, isäntäkasvikirjoa sekä kasvintuhoojien taudinaiheuttamiskykyä.

Kasvintuhoojiin liittyvät riskit ovat vaikeasti ennakoitavia ja näin ollen on tärkeää havainnoida taudinaiheuttajat mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja estää niiden leviäminen.