Uutiset Kala

Luonnonvarakeskuksen (Luke) järjestämässä vuotuisessa kutulohien pyynnissä on saatu ennätyksellinen määrä järvilohia. Järvialueilla kasvaneita kutukaloja pyydettiin lähes 250, kun koko 2000-luvun keskimääräinen tulos on ollut vain 49 kalaa pyyntikaudessa.

Emolohien suuri määrä selittyy suurimmaksi osaksi kalastuslain uudistuksesta, ja erityisesti rasvaevällisen järvilohen rauhoittamisesta vuoden 2016 alusta lähtien.

– Myös muut järvilohen kalastusta koskevat säätelytoimet, kuten rasvaevättömän kalan 60 senttimetrin alamitta, kala/päivä-saalisrajoitus sekä kesäaikainen kalastuskielto ovat vähentäneet järvilohen kalastusta järvialueilla ja säästäneet kudulle valmistautuvia lohia, kertoo erikoistutkija Jorma Piironen Lukesta.

Järvilohi on äärimmäisen uhanalaiseksi luokiteltu kala, jonka kohtalo on ollut jo yli 40 vuotta viljelyn ja istutusten varassa.  Minkään luontoon palautettavan kalan säilyttämistä ei kuitenkaan voida loputtomiin näin hoitaa. Luontainen lisääntymiskierto on ainoa kestävä tapa saada uhanalaiset kalalajit säilymään.

– Tämän syksyn pyyntitulos osoittaa, että järvilohen säilymisen takia tehdyt toimet eivät ole menneet hukkaan. Lajin säilymisen tulevaisuuden näkymät näyttävät paremmilta.  Suuri emokalamäärä on tärkeää myös itse järvilohelle, sillä keinovalikoima sen säilyttämisessä ja elvyttämisessä laajenee nyt merkittävästi, Piironen toteaa.

Kutulohet pyydettiin 25.9.–17.10.2017 parina, kolmena päivänä viikossa Pohjois-Karjalassa, Pielisjoen Kuurnan voimalapatojen alapuolelta. Pyynti hoitui verkoilla, ja siitä vastasivat Saimaan lohikalojen ystävät ry:n aktiivit ja yksi paikallinen kalastaja.

Emokalojen runsaus mahdollistaa järvilohien säilyttämisen

Pielisjoen Kuurnasta saatu kauden suurin, 7-kiloinen järvilohikoiras Luken Marko Svärdin hyppysissä.

Kutulohista suurin osa oli alle neljän kilon painoisia, parin järvivuoden kaloja. Naaraiden keskipaino oli 3,2 ja koiraiden 3,8 kiloa. Suurin naaras oli 5,5 ja koiras seitsemän kiloa. Neljännes lohista oli merkitty rasvaeväleikkauksella merkiksi kalastajille sallitusta istukaslohesta.

Suuri emolohien määrä antaa erinomaiset mahdollisuudet uusien laitoskalastojen perustamiseen ja lohikannan laadukkaiden säilytysistukkaiden tuotantoon.

– Luken Enonkosken laitoksella on jo tehty uusien laitosparvien perustamishedelmöitykset, joissa on käytetty lähes sadan emolohen mätiä ja 50 lohikoiraan maitia. Näin suuria perustajamääriä ei ole koskaan aiemmin ollut käytettävissä, Piironen kertoo.

Suuren emokalamäärän ansiosta myös järvilohen luontaista lisääntymistä päästään tukemaan kutu- ja poikasalueiksi kunnostetuilla koskilla sekä Ala-Koitajoessa ja nyt ensimmäistä kertaa myös Lieksanjoessa, Pankajärven yläpuolisilla koskialueilla.  Elinympäristöjen kunnostaminen ja kutulohien siirto voimalapatojen yläpuolisille kutukoskille ovat tärkeä osa parhaillaan käynnissä olevia vaelluskalojen elinolojen parantamiseen tähtääviä kärkihankkeita.

– Ala-Koitajokeen on viety 152 Kuurnasta saatua lohta ja Lieksanjokeen 77 lohta. Lisäksi molempiin jokiin on tuotu kasvatettuja kutulohia Luken Paltamon laitokselta, 228 lohta Ala-Koitajokeen ja 126 lohta Lieksanjokeen. Lieksanjoen kutualueille on siirretty parikymmentä Lieksan alajuoksun voimalapatojen alta pyydettyä järvilohta, Piironen kertoo.

Syksyllä 2016 aloitettua kututaimenten siirtoa Lieksanjoen kunnostetuille koskille Pankajärven yläpuolelle sekä Pielisjoesta että Lieksan alajuoksulta on jatkettu. Taimenia saatiin hälyttävän vähän, vain muutamia kutuvalmiita kaloja. Niistäkin suurin osa oli rasvaeväleikattuja laitosistukkaita.

Patojen yli siirrettyjä järvilohia ja taimenia on merkitty radiolähettimillä sekä Ala-Koitajoella että Lieksanjoella. Kutukalojen seurannalla selvitetään niiden liikkumista, kutupaikkojen valintaa sekä kutemista. Seurantatiedoilla voidaan varmentaa siirtojen onnistumista sekä hankkia tietoa kaloille parhaiten sopivien kutusoraikkojen ominaisuuksista tulevien kunnostusten toteuttamiseksi.