Uutiset Maaseutu, Maatalous, Ympäristö

Suomessa äärimmäisen uhanalainen peltosirkku on ollut Ranskassa perinteinen kulinaristinen herkku. Luonnonsuojelujärjestöt ovat vastustaneet sen laitonta, mutta silti jatkunutta metsästystä pitkään, ja vuonna 2016 Euroopan komissio määräsi Ranskan lopettamaan metsästämisen harjoittamisen ja vei asian lintudirektiivin vastaisena EU:n tuomioistuimeen. Euroopan laajuinen tutkimus osoitti, että Ranskassa tapahtuva perinteinen peltosirkun metsästys on kestämätöntä. Ranskan valtio päätti tämän tutkimuksen tulosten perusteella suojella peltosirkun tiukasti ja saada metsästyksen loppumaan.

Peltosirkun pääasiallisen pyyntialueen Les Landesin alueen metsästysjärjestö osallistui myös tutkimuksen rahoitukseen, ja tutkimustulosten ohjaamana järjestö vaati jäseniään lopettamaan peltosirkun metsästyksen. Suojelutoimien johdosta Euroopan komissio luopui vaateistaan Ranskan valtiota kohtaan. Tämä tapaus osoittaa, että objektiiviset tieteelliset tulokset voivat parhaimmillaan tarjota merkittäviä luonnonsuojelupolitiikkaa ja -päätöksentekoa ohjaavia tietoja. Tutkimus on julkaistu arvostetussa Science Advances -sarjassa ja Suomen osuudesta vastasivat Markus Piha (LUOMUS, Helsingin yliopisto) ja Tuomas Seimola (Luke).

Kuvassa on peltosirkku (lintulaji)
Tiettävästi maailman vanhin peltosirkku, vähintään seitsemänvuotias Ensio on todistanut lajitoveriensa vähenemisen noin 70 prosentilla vuodesta 2012 alkaen. Kuva: Tuomas Seimola

Luke on mukana hankkeessa lintuasiantuntija Tuomas Seimolan asiantuntemuksen kautta. Seimola on työskennellyt maatalousympäristön linnuston tutkimuksen parissa jo vuodesta 2001. Seimolan mukaan peltosirkkujen elintapojen ja esiintymisalueiden tunteminen oli välttämätöntä tutkimuksen käynnistämisessä ja toteutuksessa Suomessa.

Tutkimus kattoi koko Euroopan

Vuonna 2012 Ranskan ympäristöministeriö antoi Pariisin luonnontieteelliselle museolle tehtäväksi selvittää Ranskan läpi syksyllä muuttavien peltosirkkujen alkuperän ja kannan tilan. Tutkimuksen johtaja, professori Frédéric Jiguet, perusti vuonna 2013 kansainvälisen tutkimusryhmän selvittämään Euroopan peltosirkkukannan tilaa ja muuttoa. Tutkijat pyydystivät ja merkitsivät paikannuslaittein peltosirkkuja neljän vuoden ajan Euroopassa aina Espanjasta Etelä-Venäjälle ja Suomeen asti, selvittääkseen peltosirkkujen kannan, muuttoreitit ja talvehtimisalueet.

Peltosirkkujen muuttoreitit jakavat maailmankannan itäiseen ja läntiseen ryhmään, joista itäinen ryhmä talvehtii Itä-Afrikassa ja läntinen Länsi-Afrikan ylängöillä. Läntinen peltosirkkujen ryhmä käsittää noin 10 prosenttia maailmankannasta. Science Advances -sarjassa julkaistujen tulosten mukaan Lounais-Ranskan peltosirkkujen metsästysalueen läpi muuttaa noin 300 000 peltosirkkua. Vuosittainen kymmenien tuhansien peltosirkkujen pyynti Ranskassa voi olla vastuussa jopa 50 prosentista läntisimmän muuttoreitin populaation vähenemisestä. Ranskan läpi muuttava populaatio on vähentynyt nopeammin (30 prosenttia 2000-luvun alusta) kuin muu Euroopan populaatio (10-20 %).

Suomen peltosirkkukanta vaarassa kadota lähivuosikymmeninä

Peltosirkku on luokiteltu Suomessa äärimmäisen uhanalaiseksi (CR). Maamme peltosirkkukanta on vähentynyt 30 vuodessa jopa 99 prosenttia, ja tutkimusryhmän suomalaistutkijat arvioivat nykyisen kannan käsittävän enää noin 4400 reviiriä. Peltosirkun Suomen kanta vähenee nykyisellään noin 17 prosenttia vuodessa ja tällä vähenemisvauhdilla laji on vaarassa kuolla Suomesta sukupuuttoon jo muutaman vuosikymmenen aikana.

Maailman vanhimmat peltosirkut Ensio ja Eino ovat Pukkilassa ja Orimattilassa todistaneet lajitoveriensa katoa vuodesta 2012 alkaen. Suomen peltosirkkukannasta on 2012 lähtien kadonnut noin 70 prosenttia. Luken Tuomas Seimola on rengastanut kummatkin peltosirkut vuonna 2013 ja tätä nykyä ne ovat jo vähintään 7-vuotiaita, monta muuttolentoa Länsi-Afrikkaan kokenutta lintua.

Suomalaistutkijat jatkavat peltosirkun kannan tarkkaa seurantaa ja populaatiotutkimusta Suomessa. Aiemmin julkaistujen tietojen perusteella pohjoismainen kanta on taantunut kaikkein nopeimmin ja on geneettisesti eriytynyt muista Euroopan populaatioista. Pihan ja Seimolan mukaan Suomen peltosirkkujen uhanalaisuudelle on Ranskan metsästyspaineen ohella muitakin todennäköisiä syitä, kuten peltomaiseman yksipuolistuminen, kesantojen ja pientareiden määrän vähentyminen, maatalousympäristön hyönteiskato sekä Länsi-Afrikan talvehtimisalueiden olosuhteiden muutokset. Lajin pelastamiseksi tarvittaisiin Suomessakin pikaisesti suojelusuunnitelma ja tehokkaita poikastuottoa parantavia toimenpiteitä.

Lintuasiantuntija Tuomas Seimola näkee, että peltosirkuilla on toivoa, kunhan vain niiden pelastamiseen kiinnitettäisiin huomiota. Seimola jatkaa: ”Suomessa voimme auttaa peltosirkkuja siten, että huolehdimme siitä, että niiden pesimäympäristöt ovat kunnossa. Peltosirkut ovat pesimisen suhteen hyvin paikkauskollinen laji.”