Uutiset Kala, Maatalous, Metsä

Geenivaroja on suojeltu Suomessa jo yli kymmenen vuoden ajan maa- ja metsätalouden kasvi- ja eläingeenivaraohjelmissa. Nyt myös kalat saavat oman ohjelmansa. Geenivarat 2015 -lehti kertoo, millaista säilytystyötä Luonnonvarakeskuksessa tehdään.

Kansalliset geenivaraohjelmat tähtäävät viljely- ja puutarhakasvien, metsäpuiden ja kotieläinten biologisen monimuotoisuuden ylläpitämiseen. Tänään Kansainvälisenä biodiversiteettipäivänä ilmestyy ohjelmien julkaisema Geenivarat 2015 -lehti.

Kasvigeenivaraohjelmasta vastaava erikoistutkija Elina Kiviharju suosittelee syventymään lehden sivuilla erityisesti vanhojen koristekasvien kartoittamiseen ja säilytysverkoston suunnitteluun, suomalaisten piparjuurten monimuotoisuuteen sekä kasvien kenttäkokoelmien säilytykseen. – Omenan geenivarojen säilytykseen on kehitteillä erittäin kiinnostava pakkas- eli kryosäilytysmenetelmä, hän vinkkaa.

Yhteentörmäystä ja sopeutumista

Tapetilla ovat myös metsägeenivarojen ja vanhojen ekosysteemien säilyttämisen eri näkökulmat. Niiden suojelutoimenpiteet voivat olla keskenään jopa törmäyskurssilla.

– Geenireservimetsästä voidaan joutua korjaamaan puuta, jotta saadaan syntymään uusi ja runsas sukupolvi. Tämä puolestaan vaikuttaa muiden lajien elinympäristöön. Erilaisten tarpeiden yhteensovittaminen on osa työtämme, kertoo metsäpuiden geenivaroista vastaava, vanhempi tutkija Mari Rusanen.

Entä millainen on geneettisesti tärkeiden alkuperäisten kotieläinrotujemme historia? Professori Juha Kantanen kuvaa sitä sopeutumisen voittokuluksi.

– Nykyisten alkuperäisten kotieläinrotujemme, itäsuomalaisen kyyttökarjan, suomenhevosen ja suomenlampaan, esivanhemmat sopeutuivat vaativiin pohjoisiin olosuhteisiin ja niukkaan talviruokintaan. Ilman näitä sopeutumisgeeneillä varustettuja eläimiä suomalaisten elo Euroopan pohjoisella laidalla olisi ollut huomattavasti niukempaa ja hankalampaa.

Huomio uhanalaisiin kaloihin

Suomen kansalliset kalageenivarat saavat oman ohjelmansa, jonka toteuttamisvastuu on myös Lukessa. Suunnittelutyössä keskeistä on ollut laajan sektorin rajaaminen: mitä kalakantoja ohjelman pitäisi sisältää?

– Uudessa Geenivarat-lehdessä esittelemme erittäin uhanalaiset kalalajimme: vaellussiian, napapiirin eteläpuolisen järvitaimenen ja ankeriaan. Ne kaikki tarvitsevat aktiivisia toimenpiteitä, jotta niiden luontainen lisääntyminen vesissämme paranisi, kertoo tutkimuspäällikkö Petri Heinimaa.