Uutiset Metsä, Tilasto, Ympäristö

Suojeltuja metsiä on Suomessa kaikkiaan 2,7 miljoonaa hehtaaria, eli 12,0 prosenttia metsä- ja kitumaan pinta-alasta. Suojeltujen metsien pinta-ala koostuu lakisääteisten suojelualueiden metsistä sekä talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteista. Lakisääteisten suojelualueiden metsiä on 2,4 miljoonaa hehtaaria (10,6 % metsä- ja kitumaan pinta-alasta) ja talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteita metsiä 0,3 miljoonaa hehtaaria (1,5 %).

Lahopuustoista vanhaa metsää, Petäjäjärven luonnonsuojelualue. Kuva: Reijo Penttilä/Luke
Lahopuustoista vanhaa metsää, Petäjäjärven luonnonsuojelualue. Kuva: Reijo Penttilä/Luke

Valtaosa suojelluista metsistä on Pohjois-Suomessa (Lappi, Kainuu, Pohjois-Pohjanmaa), 2,2 miljoonaa hehtaaria eli 19,4 prosenttia metsäalasta. Suhteellisesti eniten suojeltuja metsiä on Lapin maakunnan alueella (27,1 % metsäpinta-alasta). Etelä-Suomessa vastaava ala on 0,5 miljoonaa hehtaaria, metsäpinta-alasta 4,8 prosenttia. Etelä-Suomessa suhteellinen osuus on suurin Uudellamaalla (8,3 %) ja Keski-Pohjanmaalla (7,5 %) maakunnissa.

– Noin 87 % suojelluista metsistä on valtion mailla. Yksityismaiden metsien suojelualueiden suhteellinen merkitys kasvaa kohti etelää, sanoo tutkija Terhi Koskela Luonnonvarakeskuksesta

Koko maan metsätalousmaasta (sisältäen metsä- ja kitumaan lisäksi joutomaan ja muun metsätalousmaan) suojeltuja alueita on yhteensä 4,5 miljoonaa hehtaaria, 17,2 prosenttia koko metsätalousmaan pinta-alasta Suomessa.

Valtaosa on lakisääteisesti suojeltuja

Valtaosa Suomen tiukasti suojelluista metsistä, joilla ei harjoiteta lainkaan metsätaloutta, on luonnonsuojelulain nojalla perustetuilla luonnonsuojelualueilla ja suojeluohjelmissa luonnonsuojelualueiksi perustettavaksi varatuilla alueilla sekä erämaa-alueilla.

Metsälain pääasiallisena suojelukeinona on monimuotoisuuden kannalta erityisen tärkeiden elinympäristöjen rajaaminen kokonaan tai osittain metsätaloustoimien ulkopuolelle. Valtion omistamilla alueilla metsähallituslain edellyttämien yhteiskunnallisten velvoitteiden toteuttamiseksi alueita rajataan metsätaloustoimien ulkopuolelle metsälain vaatimusta laajemmin. Suojeltuja metsäalueita tukevat mm. virkistys- ja muiden erityisalueiden metsät, joiden käsittelyssä huomioidaan luontoarvot.

Metsien suojelun tilastot perustuvat vuoden 2016 alun tilanteeseen. Tilastointiperiaatteet ja luokitukset perustuvat pääosin metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin (METI) -työryhmän laatimaan ehdotukseen ”Suunnitelma metsien suojelualue- ja METSO-tilastoinnin kehittämiseksi” (MMM 2015:2). Luonnonvarakeskus (Luke) vastaa tilaston koostamisesta. Pääosan tiedoista toimittaa Metsähallitus. Lisäksi tietoja saadaan Suomen metsäkeskukselta, Metsäteollisuus ry:ltä ja Ahvenanmaan maakunnan hallitukselta.

Edellinen metsien suojelualuetilasto julkaistiin vuoden 2008 tilanteeseen perustuen. Metsien suojelupinta-alaa ovat kasvattaneet erityisesti Etelä-Suomen metsien monimuotoisuusohjelma METSO:n puitteissa valtion ja yksityisten mailla toteutetut suojelutoimet sekä Metsähallituksen luonnonvarasuunnittelun yhteydessä tekemät maankäyttöpäätökset. Keskeinen muutos on myös ollut uusien luonnonsuojelualueiden perustaminen.

Luonnonvarakeskuksen kokoamista metsien suojelualuetilastosta löytyvät metsä-, kitu-, jouto- ja muun maan suojelun osuudet hehtaareina ja prosentteina. Ne ovat saatavissa koko maan lisäksi eri aluetyypeistä. Metsän määritelmä sisältää kansallisen käytännön ja METI-raportin mukaisesti metsä- ja kitumaat kuten aiemmin julkaistuissakin tilastoissa. Metsämaan pinta-alasta on suojeltu 7,7% (1,6 milj.ha). Lakisääteiset suojelualueet kattavat 1,3 milj. ha (6,6 % metsämaan pinta-alasta) ja  talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet 0,2 miljoonaa hehtaaria (1,1 %).

Suojelluiksi metsiksi METI-työryhmän ehdotuksen mukaisesti määritellään metsät suojelualueilla, jotka täyttävät IUCN:n (Kansainvälinen luonnonsuojeluliitto) suojelualueen kriteerit, sekä talousmetsien ensisijaisesti luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi rajatut erityisalueet. Tämä vastaa METI-työryhmän käsityksen mukaan kansainvälistä tilastointikäytäntöä, ja on ollut käytössä mm. Euroopan metsien tilan 2015 raportoinnissa.  Luonnonsuojelulaki määrittelee maankäytön rajoitukset luonnonsuojelualueella, suojeluohjelma-alueella ja luonnonsuojelulailla suojellulla Natura-alueella. Metsälaki- ja muut lait määrittelevät ne muilla alueilla mukaan lukien sellaiset Natura-alueet, joilla toteutuskeino on muu kuin luonnonsuojelulaki.

Talousmetsien monimuotoisuuden suojelukohteet -luokka vastaa METI-työryhmän käsityksen mukaan käsitteellisesti biodiversiteettisopimuksen tavoitteissa mainittuja ”muita tehokkaita aluelähtöisiä suojelutoimia” (other effective area-based conservation measures). IUCN-luokitteluperiaatteiden määrittelyn yhteydessä vuonna 2013 linjattiin, että Suomessa erämaa-alueet, luontopalvelujen hallinnassa olevat Metsähallituksen suojelumetsät ja kaikki Natura 2000 –verkostoon sisällytetyt alueet täyttävät kokonaisuudessaan IUCN:n suojelualueen määritelmän. Natura-alueen suojeluperusteena olevia luontoarvoja ei saa vaarantaa, mutta (osa)alueilla joita ei toteuteta luonnonsuojelualueena, voivat metsätalous- tai muut toimet olla mahdollisia. Luontoarvojen suojelua tukevia alueita ovat muut rajoitetun metsätalouskäytön erityisalueet kuten virkistysmetsät ja porotalouden sekä saamelaiskulttuurin erityisalueet.

Uutiseen on lisätty 16.9.2016 kolme viimeistä kappaletta.