Uutiset Kala

Luonnonvarakeskuksen (Luke) lohiasiantuntija, tutkimusprofessori Jaakko Erkinaro on ihmeissään. Tyyneltä valtamereltä Kuolan niemimaalle 1950-luvulla tuotu kyttyrälohi on levinnyt Atlantilla laajemmalle ja suuremmissa määrin kuin koskaan aikaisemmin. Mistä koukkuleukaiset kyttyrälohet ovat tulleet? Entä miten niiden leviäminen vaikuttaa lohikantoihin Jäämerellä?

Kyttyrälohen istutukset lopetettiin Venäjällä Kuolan niemimaalla vuonna 2001. Sen jälkeen kanta on pysynyt pienenä – kunnes viime vuonna kyttyrälohen määrä räjähti käsiin ympäri Atlanttia. Yhtäkkiä sitä tavattiin pitkin Norjan rannikkoa, Saksassa, Brittein saarilla, Islannissa, Grönlannissa ja Kanadan Newfoundlandissa asti.

− Vieraslajin voimakas yhtäkkinen leviäminen on mystinen asia. Jossain on täytynyt olla äärettömän onnistunut kutu ja poikasten eloonjäänti erittäin hyvä, jotta näin nopea leviäminen ylipäätään on ollut mahdollista, Luken lohiasiantuntija Jaakko Erkinaro ihmettelee.

Vuonna 2016 kyttyrälohia havaittiin 30 Norjan joessa 159. Seuraavana vuonna noin 300 Norjan joesta nostettujen kyttyrälohien saalis oli huimat 5400 yksilöä.

Hurjannäköisen kyttyrälohen nimi tulee koiraan kutuasusta, johon kuuluu koukkuleuan lisäksi selkään kasvava selkeä kyttyrä.

Onko eksoottinen vieraslaji uhka vai mahdollisuus?

Etukäteen on vaikeaa ennustaa, miten eri lajit sopeutuvat samoihin elinympäristöihin. Lohikalojen elinkiertopiirteitten monimuotoisuus on valtava.

− Toisin kuin Tenojoen lohilla, kyttyrälohen eliniässä ei ole vaihtelua. Siinä missä tenonlohet saattavat elää yli kymmenvuotiaiksi ja käydä merivaelluksiltaan useita kertoja kotijoessa kutemassa, kyttyrälohi elää vain vajaa kaksivuotiaaksi, kutee ja kuolee, Erkinaro vertailee.

− Kyttyrälohi myös kutee aikaisemmin kuin tenonlohi. Siten se ei ole hajottamassa muiden lohien joen pohjaan kaivamia kutukuoppia. Kyttyrälohen poikaset lähtevät pian kuoriutumisen jälkeen vaellukselle mereen eivätkä jää kilpailemaan ravinnosta muiden poikasten kanssa. Sukulaisiaan pienempi kyttyrälohi ei myöskään risteydy muiden lohien kanssa, Erkinaro toteaa vieraslajin suotuisammista piirteistä.

Erkinaro mainitsee kuitenkin myös uhkaavia piirteitä, joista muut lohet todennäköisesti tykkäävät kyttyrää:

− Kyttyrälohet ovat aggressiivisia ja puolustavat kutupaikkojaan raivoisasti. Ne saattavat häätää alkuperäisiä lohia silloin, kun ovat itse kutupuuhissa. Emme myöskään tiedä vieraslajin mukanaan tuomista taudeista tai loisista etukäteen mitään, Erkinaro pohtii.

Syksyllä yhdessä joessa voi kutea kaloja jopa kymmenestä eri vuosiluokasta

Lohikantojen monimuotoisuus on huimaa. Ei siis ole olemassa yhtä tenonlohta vaan rypäs perinnöllisesti eriytyneitä lohikantoja, joilla on keskenään merkittävät geneettiset erot.

− Lohikantojen monimuotoisuus aiheuttaa haasteita kalastuksen säätelylle, koska modernin tavan mukaan jokaista sivujokikantaa pitäisi tarkastella erikseen, Erkinaro kertoo.

Monimuotoisuus näyttäytyy myös siinä, että samana syksynä kotijokeen voi palata kaloja, jotka ovat peräisin kymmenestä eri kudusta, eli vuosiluokasta.

− Vanhin tavattu tenonlohi on ollut 14 vuotta vanha. Se oli viidennellä kutumatkallaan, kun sen ikä määritettiin suomunäytteestä, Erkinaro kertoo.

Vieraslajit saattavat olla uhka monimuotoisuudelle, mutta todellisia uhkia on muitakin:

− Yksi merkittävimmistä Atlantin lohen uhkista on ilmastonmuutos. Kun jokivesien lämpötilat nousevat, lohen poikasvaellus mereen aikaistuu. Meren olosuhteet eivät kuitenkaan ole välttämättä vielä silloin suotuisia lohenpoikasille. Kalat voivat kuolla merellä nälkään ja ennen pitkää koko lohipopulaatio on vaarassa, Erkinaro kertoo.

Jos lohen perinnöllinen monimuotoisuus pienenee, samalla myös sen kyky sopeutua erilaisiin olosuhteisiin ja ympäristön muutoksiin vähenee. Siksi myös kyttyrälohen ja muiden mahdollisten vieraslajien, kuten Jäämeren viimeaikaisen tulokkaan makrillin, vaikutuksia lohipopulaatioihin on seurattava tarkoin.