Uutiset Maatalous, Talous

Markkinamarginaalit ovat uudenlaisia hintariskien kuvaajia, joiden avulla voidaan tarkastella maataloustuotteiden ja tuotantopanosten hintojen vaihtelun vaikutuksia tuottajalle. Marginaalit on rakennettu seuraamaan nopeasti markkinoiden muutosta ja palvelemaan siten sekä maatalouspolitiikan tekoa että yleistä keskustelua.

Tällä hetkellä erityisesti sika- ja siipikarjatalouden tuottajat ovat alttiina voimakkaille tuote- ja panoshintojen vaihteluille eli hintariskeille. Niiden hallinta on erityisen tärkeää, kun pohditaan suuria investointeja ja koko toimialan tulevaisuutta.

Maailmalla markkinamarginaalit ovat jo vakiinnuttaneet paikkansa, esimerkiksi Yhdysvalloissa maatalouden tukijärjestelmä toimii satovahinkovakuutuksien ja marginaalivakuutusten kautta.

– Markkinamarginaalit voivatkin toimia myös Suomessa uusien riskienhallintamenetelmien, kuten vakuutustuotteiden tai tulontasausvälineiden, kehittämisen apuvälineenä, kertoo tutkimusprofessori Sami Myyrä Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Markkinamarginaalit reagoivat nopeasti markkinoihin

Riskienhallintaan liittyvien politiikkatoimenpiteiden käyttöönotto edellyttää mittareita, jotka pystyvät toisaalta osoittamaan pitemmän aikavälin tason ja toisaalta hintariskien nopean realisoitumisen.

Lisäksi politiikanteon apuvälineeksi otettavan mittariston on oltava puhtaasti markkinamuutoksiin perustuva, eli viljelijöiden tuotannollisilla valinnoilla ei saa olla vaikutusta mittariin. – Nyt kehitetty markkinamarginaali on tällainen apuväline, Myyrä korostaa.

Eri tuotantosuunnille omat markkinamarginaalit

Sianliha-, porsas-, broileri- ja kananmunatuotannon taloudellisen tuloksen vaihtelua kuvaavissa markkinamarginaaleissa hintariskejä tarkastellaan painotettuna ryppäänä, joka kuvaa markkinahintojen yhdenaikaisten muutosten vaikutusta.
– Läpinäkyvyyden varmistamiseksi painorakenne halutaan pitää mahdollisimman yksinkertaisena, markkinamarginaalit kehittänyt Myyrä kertoo.

Esimerkiksi sianlihantuotannon markkinamarginaali koostuu kolmesta menoerästä ja yhdestä tuloerästä. Markkinamarginaali lasketaan yhdelle ruhopainoltaan 83 kiloiselle lihasialle. Sian ruokinnassa käytetään 38,3 kiloa seosrehua ja 213,6 kiloa ohraa. Lihasian tuottamiseen tarvitaan myös yksi porsas, jonka hinnan vaihtelu vaikuttaa lihasiasta saatavaan markkinamarginaaliin.

Tuottajalle jäävä marginaali voi olla varoituskello

Markkinamarginaalit eivät kuvaa absoluuttista kannattavuuden tasoa, vaan ne kertovat hintojen muutoksen vaikutuksesta tuottajalle jäävään marginaaliin. Esimerkiksi kananmunantuotannon markkinamarginaali kertoo hintariskien realisoituneen nopeasti syksyllä 2016.

– Markkinamarginaalin näin nopea muutos toimii varoituskellona siitä, että kananmunantuottajat voivat olla vaikeuksissa. Julkista ja avointa dataa sekä laskentasääntöjä hyödyntävä markkinamarginaali on tässä tapauksessa uskottavin indikaattori, eikä tuottajien tarvitse lähettää savumerkkejä maatalouspolitiikan tekijöille, painottaa Myyrä.