Uutiset Maatalous, Tilasto

Maatalouden kannattavuuden heikkeneminen jatkui myös vuonna 2016.  Tulokset olivat heikoimmat koko 2000-luvulla. Maa- ja puutarhatalouden kannattavuuskerroin aleni 0,34:stä 0,26:een. Kokonaispääoman tuottoprosentti oli negatiivinen reilut kolme prosenttia. Yrittäjätuloa jäi keskimäärin vain 11 200 euroa tilaa ja vuotta kohti.

Kuva: Tapio Tuomela, Luke.

Luonnonvarakeskuksen (Luke) kannattavuuskirjanpidon mukaan vuonna 2016 maatalous- ja puutarhayritysten kokonaistuotot alenivat noin 0,7 prosenttia 154 200 euroon. Kustannukset puolestaan kasvoivat 0,6 prosenttia 185 800 euroon. Tuottojen ja tuotantokustannusten erotuksena laskettava tappio kasvoi 31 600 euroon.

Yrittäjätulo laski edelleen

Kun tuotantokustannuksista jätetään pois yrittäjäperheen omasta työstä ja pääomasta aiheutuvat laskennalliset kustannukset, jäi yrittäjätuloa keskimäärin 11 200 euroa yritystä ja vuotta kohti. Yrittäjätulo laski 26 prosenttia vuodesta 2015. Yrittäjäperhe sai 4,1 euron korvauksen työtunnille ja 1,0 prosentin koron omalle pääomalle.

– Tämä oli noin neljännes tavoitteena olleista 15,8 euron korvauksesta työtunnille ja 3,88 prosentin korosta omalle pääomalle eli kannattavuuskerroin oli 0,26”, kertoo kannattavuuskirjanpidon tutkimuspäällikkö Arto Latukka Lukesta.

Viljatilojen kannattavuuskerroin romahti 0,03:een, jolloin omalle työlle ja pääomalle ei jäänyt käytännössä lainkaan korvausta. Lammas- ja vuohitiloilla sekä sekalaista tuotantoa harjoittavilla tiloilla tilanne oli yhtä heikko.  Sikatiloilla kannattavuuskerroin laski voimakkaasti 0,36:een. Maitotiloilla ja muilla nautakarjatiloilla kannattavuus heikkeni hivenen, 0,31–0,39:ään.

Siipikarjatiloilla kannattavuus sen sijaan kohosi 0,78:aan. Kasvihuoneyrityksissä kannattavuuskerroin nousi 0,95:een. Ykkösen kannattavuuskerrointa lähestyttäessä näissä yrityksissä saatiin lähes 15,8 euron korvaus työtunnille ja 3,88 prosentin korvaus omalle pääomalle.

Käytännössä kaikissa tuotantosuunnissa luomutuotanto oli tavanomaista tuotantoa kannattavampaa. Tämä johtui tukien suuremmasta osuudesta, osin korkeammista tuotehinnoista ja myös siitä, että luomutilat olivat yleensä suurempia kuin tavanomaisessa viljelyssä olevat.

Aiempina vuosina tuotantosuunnittaisissa vertailuissa suuremmat tilat ovat kannattaneet keskimääräistä paremmin. Nyt tällainen trendi ei näkynyt kovin selvästi, koska usein suurten yritysten taloutta painavat laajennusinvestoinneista aiheutuvat kustannukset. Tilakokoluokkien sisällä sen sijaan on edelleen suuret kannattavuuserot. Suurista tiloista osa on laajentunut jo kauan sitten, jolloin niillä laajennuskustannukset eivät enää rasita tilojen taloutta.  Kooltaan pienet tilat ovat yleensä heikommin kannattavia, mutta näihinkin sisältyy yrityksiä, jotka jatkavat toistaiseksi tuotantoa vaatimattomalla rakennuskannalla ja siten alhaisella kustannusrakenteella.

Maa- ja puutarhataloudessa oman pääoman osuus koko varallisuudesta eli omavaraisuusaste oli keskimäärin 72 prosenttia.

– Maataloudessa pääoma sitoutuu pitkäksi aikaa rakennuksiin ja koneisiin, jolloin tuotannon harjoittaminen edellyttää moniin muihin toimialoihin verrattuna korkeaa omavaraisuusastetta, Latukka kertoo.

EU-maiden keskiarvo on 84 prosenttia, Tanskassa 40 prosenttia.

Heikoimmin kannattaneissa tuotantosuunnissa, kuten viljatiloilla ja sekalaista tuotantoa harjoittavilla tiloilla, velanottoa on vältetty ja omavaraisuusaste oli 80 prosentin tienoilla. Kasvihuoneyrityksissä ja siipikarjatiloilla omavaraisuusaste oli 41–47 prosenttia. Maitotilojen omavaraisuusaste oli noin 63 prosenttia.

Tiedot Taloustohtori-verkkopalvelussa

Tiedot perustuvat Luken vuosittain laskemiin kannattavuuskirjanpitotuloksiin. Tilivuoden 2016 tulokset laskettiin noin 800 kirjanpitotilan luvuista ja tulokset painotettiin kuvaamaan Suomen 36 200 suurimman maatalous- ja puutarhayrityksen tilannetta.

Tulokset on nähtävissä Luken luke.stat.fi-sivustolla sekä yksityiskohtaisemmin Taloustohtori-sivuston Maa- ja puutarhatalous-palvelussa: www.luke.fi/taloustohtori