Uutiset Kala, Yleinen, Ympäristö

Vaasan edustan merialueella toteutetussa kokeessa 9 % ahveniin laitetuista merkeistä löytyi merimetsojen pesimäalueelta. Merimetsojen vaikutuksesta kalakantoihin on Suomessa ja laajemmin Itämeren alueella käyty viime vuosina paljon keskustelua. Suomen merimetsokanta on moninkertaistunut reilun parinkymmenen vuoden aikana. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että ahven on merimetson tärkeä ravinnonlähde Merenkurkussa.

Merimetsojen pesimäalueilta löytyi kymmenesosa ahveniin laitetuista PIT-merkeistä

Vaasan lähistön merialueelta on kolmen viime vuoden aikana vuosittain kalastettu 120-140 tonnia ahventa, mikä on yli 20 % Suomen rannikon kaupallisesta saaliista. Merenkurkun alueen kaupallisen kalastuksen painopiste on siirtynyt siiasta ahveneen, koska alueen ahvenkanta on vahvistunut ja hyljevahingot siiankalastuksessa lisääntyneet.

Toukokuussa 2018 yhteensä 1977 alueen ahventa merkittiin ihon alle selkäevän juureen laitettavalla PIT-merkillä. Merkki vastaa esimerkiksi koirille ja kissoille laitettavia siruja. Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka suuri osa ahveniin laitetuista merkeistä löytyy läheiseltä pesimäalueelta merimetsojen pesimäkauden jälkeen. Alueella laskettiin tänä vuonna 3140 merimetson pesää neljässä eri pesimäsaaressa.

 

Yhteensä 9 % kaikista merkeistä, eli 178 merkkiä löydettiin. Merkit pystyttiin löytämään maastosta erityisen lukulaitteen avulla. Eniten merkkejä löytyi 17 km etäisyydellä merkintäpaikasta sijaitsevalta pesimäsaarelta. 

− Merkkien jäljitettävyyttä eri pesimäsaarissa testattiin ja keskimäärin 90 % koemerkeistä löydettiin, tutkija Lari Veneranta Luonnonvarakeskuksesta (Luke) kertoo.

Löydettyjen merkkien määrä ei kerro koko totuutta merimetsojen ahvensaaliista

Pesimäsaarilta löytyneiden merkkien määrästä voidaan päätellä, että ahven on Merenkurkussa merimetson tärkeä ravinnonlähde. Tutkimuksessa ei kuitenkaan voida jäljittää kaikkia merkkejä:
− Linnut liikkuvat myös pesimäsaarten ulkopuolella, eli se osuus syödyistä merkeistä, jotka oksennetaan tai ulostetaan satunnaisille levähdyspaikoille tai veteen, jää löytymättä. Samoin tuntemattomaksi jää osuus, joka on syöty ennen merkintää toukokuussa sekä pesinnän jälkeen, kun linnut eivät enää ole pesillä vaan valmistautuvat muuttoon, Veneranta selittää.

Löydettyjen merkkien määrä on siis minimiarvo ja todellinen merimetsojen syömien ahventen osuus lienee suurempi.

Tutkimustulokset merimetsojen vaikutuksesta ahvenkannalle valmistuvat alkuvuodesta. Tutkimus toteutetaan Euroopan meri- ja kalatalousrahaston rahoituksella.