Uutiset Ilmasto, Metsä

Männyn siemenviljelysten käyttöalueiden rajoja on tarkennettu. Uusien käyttöalueiden määrittämisessä on otettu huomioon ilmastonmuutoksesta johtuva kasvuolosuhteiden paraneminen, ja alueiden rajat siirtyvät aiempaa jonkin verran pohjoisemmaksi. Jalostetun siemen- ja taimiaineiston viljely sille suositellulla käyttöalueella antaa parhaan viljelytuloksen.

Siemenviljelysten käyttöalueiden rajat siirtyvät entisiin verrattuna Etelä- ja Keski-Suomessa noin 50 kilometriä pohjoisemmaksi. Pohjois-Suomessa siirtymät pohjoisen suuntaan ovat hieman pidempiä. Uusien mallien myötä siemenviljelysten käyttöalueiden rajat muuttuvat myös entistä enemmän leveysasteiden suuntaisiksi.

Karttakuva: Pyhäjärvellä sijaitsevan vuonna 1968 perustetun männyn 1. polven siemenviljelyksen nro 165 (Jörkki) nykyinen (vasemmalla) ja uudella menetelmällä määritetty (oikealla) käyttöalue.
Karttakuva: Pyhäjärvellä sijaitsevan, vuonna 1968 perustetun männyn 1. polven siemenviljelyksen nro 165 (Jörkki) nykyinen (vas.) ja uudella menetelmällä määritetty (oik.) käyttöalue. KLIKKAA KUVA SUUREMMAKSI.

Siemenviljelyssiemenen käyttöalueet ovat tähän asti perustuneet käytännön kokemuksiin sekä tutkimustietoon siemensiirtojen vaikutuksesta puiden kasvuun ja elävyyteen. Uudet rajat on määritelty Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Ruotsin Skogforskin laatimien mallien pohjalta. Mallit pohjautuvat laajaan kokeelliseen aineistoon ja ilmastotietoihin, ja ne ennustavat männyn alkuperien menestymistä eri ilmastoissa. Siemensiirtomallit mahdollistavat myös joustavan reagoinnin tulevaan ilmaston muutokseen.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira merkitsee käyttöalueet perusaineistorekisteriin ja julkaisee siemenviljelysten käyttöaluekartat ensi vuonna verkkosivuillaan.

Ilmaston lämpeneminen mukana malleissa

Puut ovat sopeutuneet kasvupaikkansa paikalliseen ilmastoon. Sopeutuminen vuosien väliseen vaihteluun kasvukauden pituudessa on johtanut siihen, että metsäpuilla on melko laaja ”kotiseutu”, jonka sisällä siemensiirrot ovat turvallisia. Siemensiirtojen pidentämisestä alueen ulkopuolelle aiheutuu ongelmia, jotka ilmenevät usein heikentyneenä viljelyvarmuutena.

Pyhäjärvellä sijaitseva vuonna 2003 perustettu männyn 1,5-polven siemenviljelys nro 418 (Komu). Kuva: Matti Haapanen, 2016.
Pyhäjärvellä sijaitseva vuonna 2003 perustettu männyn 1,5-polven siemenviljelys nro 418 (Komu). Kuva: Matti Haapanen, 2016.

Käyttöalueiden määrityksessä otettiin huomioon tuleva ilmastonmuutos käyttämällä pituuskasvulle viljelypaikan tämän hetkisen lämpösumman sijaan vuodelle 2050 ennustettua arvoa. Tämä kuvaa sitä ilmastoa, jossa lähivuosina viljeltävät männyt kasvavat voimakkaimman kasvunsa. Sen sijaan puiden eloonjäämisen kannalta ratkaisevin on nykyilmasto eli metsänviljelyä seuraavien lähivuosien ilmasto-olot, mistä syystä puuston elävyyden ennustamisessa käytettiin vuoden 2020 lämpösummaennustetta.

Uudet käyttöalueet perustuvat kiertoajan puuntuotokseen, jota ennustettiin elävyyden ja pituuden tulon avulla. Laskennassa huomioitiin sekä siemenviljelyksen geneettisestä tasosta riippuva jalostushyöty että siirtomatkan vaikutus. Siemenviljelyssiemenen ennustettu tuotos suhteutettiin paikallisen metsikköalkuperän tuotokseen, ja nämä suhteelliset tuotosindeksit laskettiin koko Suomen kattavalle 10×10 kilometrin hilaverkolle. Käytetty menetelmä mahdollistaa jatkossa käyttöalueiden määrittämisen myös ruotsalaiselle siemenviljelysaineistolle Suomessa sekä siemenviljelysten yhteiset Suomen ja Ruotsin kattavat käyttöalueet.