Uutiset Ilmasto, Maatalous, Metsä, Talous, Ympäristö

Ihmisen toiminta köyhdyttää ympäristöä, metsiä, soita ja niittyjä. Luonnon monimuotoisuus heikkenee. Kuinka voimme kestävästi hyödyntää luonnosta saamiamme aineellisia ja aineettomia hyötyjä? Mitä voisimme tehdä monimuotoisuuden lisäämiseksi? Luken podcastissa aiheesta keskustelevat metsäekologi ja ympäristötaloustieteilijä.

Toimittaja Noora Mattilan vieraana ovat Luonnonvarakeskuksen (Luke) erikoistutkija Tiina Nieminen sekä tutkimusprofessori Eija Pouta.

Tiina Nieminen on tutkinut metsäekosysteemin ravinnekiertoa ja kasvillisuuden lajikoostumusta erilaisissa metsissä sekä metsien käytön ympäristövaikutuksia. ”Monimuotoisuus tarkoittaa myös kykyä sopeutua muutokseen ja palautua häiriön jälkeen. Jos metsään kohdistuu tuho tai ilmasto muuttuu voimakkaasti, niin ekosysteemi pystyy sopeutumaan siihen, jos siinä on riittävästi monimuotoisuutta.”

Eija Pouta katsoo asiaa erityisesti ympäristötaloustieteen näkökulmista. Miten luonnon tuottamia hyötyjä voidaan arvottaa ja ottaa huomioon vaikkapa maatalouspoliittiseen päätöksentekoon? ”Monimuotoisuutta arvostetaan, mutta kuinka arvostukset otetaan huomioon päätöksenteossa, kun toisessa vaakakupissa painavat monimuotoisuuden säilyttämisen kustannukset?”

Pouta ja Nieminen pohtivat, miten monimuotoisuuden tutkimuksen avulla voitaisiin muuttaa maailmaa ja auttaa pelastamaan elinympäristöjä. Monimuotoisuudesta pitäisi tulla valtavirtaa ja luontopohjaisten ratkaisujen täytyisi olla yhtenä tärkeänä tavoitteena vaikuttamassa luonnonvarojen käyttöön. On olemassa toimivia ja edullisiakin keinoja.

Uusia tuulia kannattaisi puhaltaa liikkeelle. Pouta visioi, että maataloudessa voitaisiin eriyttää tehokas ruoantuotanto toisenlaisesta tuotannosta, joka kasvattaisi monimuotoisuutta ja ympäristöhyötyjä. Viljelijöille maksettaisiin asianmukainen korvaus biodiversiteetin tuottamisesta.

Nieminen vinkkaa, että metsätalouden lisäksi monimuotoisuus pitäisi ottaa huomioon myös kaupunkisuunnittelussa. Uusilla asuinalueilla kannattaisi jättää rakentamattomia luontosaarekkeita pikemminkin kuin tehdä uusia keinotekoisesti rakennettuja viheralueita. Voisimme palata 1960–70-lukujen metsälähiöajatteluun.

Ja jos olet omakoti- tai kesämökkitontin omistaja, niin kaiken pihallasi ei tarvitse olla tip top. Voit ottaa rennosti, pitää tontillasi niin sanottuja villejä kohtia ja näin lisätä kasvilajeja ja eläimistöä.
– eikä se ole edes vaikeaa. Monimuotoisuuden vaaliminen on kaikkien asia.