Uutiset Ruoka

Niin ihmisen kuin lehmänkin elämässä geenien, ravinnon – ja mikrobien yhteispeli määrää paljosta.

Johanna Vilkki mukaan genomiikan menetelmillä voidaan tutkia hapettomassa pötsissä viihtyviä mikrobeja.

– Kaikki alkoi banaanikärpäsistä, kertoo tutkimusprofessori, Luken ohjelmajohtaja Johanna Vilkki.
Perinnöllisyystieteen klassiset risteytyskokeet banaanikärpäsillä lumosivat opiskelijan ja tekivät geeneistä konkreettisia.
– Erilaisia jälkeläisiä syntyi täsmälleen Mendelin ennustamissa suhteissa. Se oli se vau-elämys.

Halu selvittää, mitä geenit tekevät

Vilkki on niittänyt urallaan mainetta naudan geenikartoituksella ja erityisesti lehmän terveyteen vaikuttavien geenien tutkijana. Polku lehmän perimän pariin ei kuitenkaan ollut selvä alusta saakka, vaan nuori tutkija ehti perehtyä myös kasvien ja ihmisen genetiikkaan.
– Väittelin ihmisen mitokondriaalisesta eli äitilinjan perimästä. Sitten työskentelin kasvinjalostuksessa, missä oltiin aloittamassa geenikartoitusta.

Tutkimus eteni yksinkertaisista risteytyskokeista monimutkaisiin geenikarttoihin ja geenien yhteisvaikutukseen.
– Työ muuttuu jatkuvasti haastavammaksi. Mutta geenit ovat minusta loputtoman kiehtovia.

Lehmää tutkiessa geneetikko kohtasi jälleen uuden haasteen: mikrobit. Luonnollisesti, sillä lehmän pötsiä kansoittaa runsas mikrobijoukko, mukaan lukien metaania tuottavat arkit. Genomiikan menetelmillä voidaan myös aiempaa helpommin tutkia hapettomassa pötsissä viihtyviä mikrobeja.
– Kaikki lehmän ravinto kulkee pötsin kautta eikä se pystyisi ilman mikrobeja käyttämään ruohoa ravinnoksi. Lehmän metaanipäästöihin vaikuttavat ravinto, perimä ja mikrobikoostumus ja niiden monimutkainen vuorovaikutusverkosto.

Milloin vähäpäästöinen lehmä syntyy?

Kun ravinnon, perimän ja mikrobien vaikutus lehmän metaanipäästöihin tunnetaan läpikotaisin, päästöjä voidaan vähentää.
– Arvelen että lehmän metaanipäästöjä voidaan vähentää puoleen. Kokonaan metaanista ei päästä eroon, sillä lehmä tarvitsee arkkeja. Ruokinnalla päästöjä voi vähentää jo nyt tietyillä lisäaineilla, esimerkiksi kasvien rasvahapoilla. Jos pääsemme genomivalinnalla valikoimaan lehmiä, joilla on hyvä perimä päästöjen kannalta, meillä on vähäpäästöisiä lehmiä jo 5-10 vuoden kuluttua.

Harrastuksena tiede

Vapaa-ajallaan Johanna Vilkki kertoo harrastavansa tavallisia asioita.
– Luen paljon. Liikun, ryhmäliikunnassa ja luonnossa.

Sitten Vilkki naurahtaa ja kertoo, että tuore ohjelmajohtajan työ vaatii paljon perehtymistä ja tiedemaailmassa mukana pysymiseen tarvitaan aikaa myös työn ulkopuolella.
– Ehkä tiede on se tärkein harrastuskin!

Teksti: Marjatta Sihvonen

Katso myös