Uutiset Kala

Itämeren lohen M74-kuolleisuus tulee tänä keväänä kuoriutuvissa lohen poikasissa olemaan edellisvuotta suurempaa ennustaa Luonnonvarakeskus (Luke). Simojokeen syksyllä 2016 nousseista emolohista noin kolmanneksen arvioidaan olevan M74-emoja. Niiden jälkeläisistä kaikki tai osa kuolevat ruskuaispussivaiheessa.

Luken M74-seurannassa otettiin Simojoen lisäksi näytteet Iijokeen ja Ruotsin puolelle Uumajanjokeen ja Daljokeen syksyllä kudulle pyrkineistä lohista. M74-emojen osuus tullee pahimmillaan olemaan jopa yli puolet. Nämä arviot voidaan päätellä lohen mädin tiamiinin eli B1-vitamiinin pitoisuuksista.

Kuvassa on vaaleansinisillä palloilla ja viivalla esitetty Simojokeen vuosina 1994–2016 kudulle nousseiden lohien mädin vapaan tiamiinin pitoisuus mediaanina. Punaisilla pylväillä on esitetty kunakin vuonna niiden lohiemojen osuus, joiden keväällä (1992–2016) kuoriutuvat poikaset kärsivät M74-oireyhtymästä. Musta pylväs kuvaa keväällä 2017 M74-oireyhtymästä kärsivien jälkeläisryhmien osuutta. Ennuste on tehty Simojokeen syksyllä 2016 kudulle nousseiden lohien mädin tiamiinipitoisuuden perusteella (graafi Pekka J. Vuorinen / Luke).

Lohen mädin tiamiinipitoisuus kertoo M74:n voimakkuudesta

M74-oireyhtymää esiintyi Pohjanlahden jokien lohissa jo viime keväänä usean vuoden tauon jälkeen. M74-kuolleisuuden ilmaantuminen oli ennustettavissa emolohien mädin tiamiinipitoisuudesta. Tiamiinin pitoisuus oli syksyllä 2015 kudulle nousseiden lohien mädissä pienentynyt lähes puoleen edellisvuodesta ja väheni edelleen syksyllä 2016. Tiamiinipitoisuuksia on mitattu Simojokeen kudulle nousseiden emojen mädistä syksystä 1994 lähtien. Uumajanjokeen ja Daljokeen kutemaan pyrkivien lohien mädistä tiamiinia on mitattu kahtena viime syksynä.  Myös näissä lohissa mädin tiamiinipitoisuudet ovat pienentyneet syksystä 2015. Jo syksyllä 2015 Uumajanjoen lohista noin 20 ja Daljoen lohista noin 40 prosenttia oli M74-emoja.

Runsas rasvainen ravinto kuluttaa lohien tiamiinivarastoja

Emolohien joukossa oli myös ”kylkiuimareita”, jotka eivät tiamiinin vähyyden vuoksi jaksa uida normaalisti. Tällaisista, kudun lähestyessä tai kutuaikana kyljellään makaavista lohista osa kuoli jo ennen mädin talteenottoa, osa sen jälkeen. Kylkiuimareiden kaikkien poikasten tiedetään kuolevan tiamiinin puutokseen pian kuoriutumisen jälkeen.

Kilohailin vuosiluokka 2014 oli erittäin vahva, ja kilohailin pääasiallisen saalistajan, turskan kanta oli heikko. Lohilla on Itämeren pääaltaalla ja Suomenlahdella ollut syötävänä runsaasti nuorta, rasvaista kilohailiravintoa. Runsas rasvainen kalaravinto kuluttaa lohien tiamiinivarastoja kutuvaelluksen ja kutua edeltävän paaston aikana.

”M74-kuolleisuus ei kuitenkaan vielä keväällä 2017 yllä 1990-vuosikymmenen alun pahimpien vuosien lukemiin, jolloin useana vuonna lähes 80 prosenttia ruskuaispussipoikasista kuoli tiamiinin puutokseen”, selventää tutkija Marja Keinänen Lukesta.

Kuvassa on lohen normaaleja vastakuoriutuneita ruskuaispussipoikasia koehaudonnassa. Poikaset ovat kuoriutuessaan noin 23 mm pituisia ja kehittyvät ja kasvavat muutaman viikon ajan emolta saadun ruskuaisen varassa. Jos mädissä on liian vähän tiamiinia, poikaset kuolevat ruskuaispussivaiheen aikana ennen kuin alkavat uida vapaasti ja syödä (Kuva: Pekka J. Vuorinen / Luke).

Riittävän määrän lohia päästävä kudulle

M74-oireyhtymän paheneminen heikentää vääjäämättä lohien lisääntymismenestystä, mikä näkyy vasta vuosien päästä nousulohien määrissä. Jotta M74-kuolleisuuden vaikutus lohikantoihin jäisi mahdollisimman pieneksi, täytyy varmistaa, että lohia pääsee kutemaan runsaasti. Onneksi Tornionjokeen ja Simojokeen on viime vuosina noussut kudulle ennätysmäärät lohia.

Kansainvälisen merentutkimusneuvoston lohi- ja meritaimentyöryhmä (ICES WGBAST) tarvitsee vuosittain ennusteen ja tiedon M74:n voimakkuudesta lohikantojen tilan arvioinnissa ja sen pohjalta tehtävässä suosituksessa lohen kalastuskiintiöiksi. M74:n voimistuessa lohen kalastusrajoituksia voidaan joutua tiukentamaan ja kiintiöitä pienentämään. Itämeren lohikannat olivat tuhon partaalla 1990-luvulla, mutta toipuivat tiukkojen kalastusrajoitusten sekä mittavien ja kalliiden elvytystoimien ansiosta.

Luken vastuulla on turvata luonnonvaraisten lohikantojen säilyminen myös pitämällä yllä emokalastoja, tuottamalla riittävästi mätiä velvoitteiden poikasistutuksia varten sekä poikasia luonnonkantoja vahvistaviin tai kotiutusistutuksiin. M74:n pahetessa mätiä tai ruskuaispussipoikasia pitää varautua kylvettämään hautomoissa tiamiinilla. Istukastuotantoa jouduttiin lisäämään 1990- ja 2000-luvuilla lohikantojen pelastamiseksi.