Uutiset Kala

Arandan tämän vuoden tutkimusmatka onnistui erinomaisesti päätavoitteessaan, Selkämeren alueen silakan runsausindeksien tuottamisessa Pohjanlahden silakkakanta-arviota varten. Hyvä uutinen ja matkan tärkein havainto oli vuonna 2018 Selkämerellä pitkästä aikaa syntynyt runsas poikasvuosiluokka, joka on suurin sitten vuoden 2014 ennätyksen.

Arandalla on hyvät työsketelytilat. Luken Sami Vesala ottaa silakan otoliitit talteen iänmääritystä varten. Kuva: Jukka Pönni, Luke.

Tutkimusmatkan anti pähkinänkuoressa

Kuva 1.  Selkämeren silakoiden pituusjakaumat eri matkoilta. Ensimmäinen huippu edustaa kunakin vuonna syntyneen vuosiluokan suhteellista osuutta kaikista kokoryhmistä. Runsasta vuosiluokkaa voi myös helposti seurata useamman vuoden aineistosta kalojen kasvun myötä. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Matkan aikana kaikuluodattiin 1 750 merimailia eli hiukan yli 3 200 kilometriä ja tehtiin 31 koetroolausta, joista kaksi hylättiin teknisistä syistä. Troolin peräpussin solmuväli, kuusi millimetriä, on tutkimusmatkoilla pienempi kuin kaupallisessa kalastuksessa, koska myös pienten kalojen määrät halutaan selvittää. Siksi esimerkiksi kolmipiikki on niin paljon runsaampi koetroolaussaaliissa kuin kaupallisissa troolisaaliissa (kuva 2).

Suurimmillaan yksittäinen troolisaalis painoi 353 kiloa ja pienimmillään 54 kiloa, keskimääräinen saaliskoko oli 175 kiloa.

– Näytteenotossa tavoitteena on saada noin 100 kilon troolisaaliita, joiden oletetaan kuvaavan riittävän hyvin vetoalueen ja -syvyyden kalastoa, kertoo tutkija Juha Lilja Lukesta.

Saaliiksi saatiin yhteensä 15 eri kalalajia: imukala, isotuulenkala, kilohaili, kolmipiikki, kuore, kymmenpiikki, liejutokko, lohi, nahkiainen, piikkisimppu, pikkutuulenkala, rasvakala, siika, silakka ja siloneula sekä äyriäisistä kilkki. Tämä on lähes neljänneksen vähemmän kuin viime vuonna, ja johtunee pääaltaan ja Suomenlahden troolausten jäämisestä väliin.

Eniten saaliissa oli silakkaa (74 prosenttia), seuraaviksi kolmipiikkiä (21 prosenttia) ja kilohailia (kolme prosenttia).  Jakauma on Selkämerelle melko tyypillinen (kuva 2), vaikka poikkeaakin viime vuoden tuloksista koko matkan osalta.

Kuva 2. Yleisimpien lajien (99,7%) suhteellinen osuus Selkämerellä eri vuosina. Klikkaa kuva suuremmaksi.

Ensimmäistä kertaa tähän seurantaan liittyvien kalantutkimusmatkojen historiassa pyydykseen tarttui muutama siika.

Kolmen runsaimman lajin suhteellinen osuus saaliin painosta vaihtelee merialueittain yleensä niin, että Selkämerellä silakka on runsain ja kilohaili harvinaisin, kun taas Itämeren pääaltaan pohjoisosissa ja Suomenlahdella kilohailia on silakkaa enemmän.  Selkämerellä on myös eniten kolmipiikkiä.

Tuloksia käytetään kanta-arvioissa ja saalisennusteissa

Alkumatkalla riehuneen myrskyn ja loppumatkalla rikkoutuneen troolirummun vuoksi Itämeren pääaltaan pohjoisosista ja Suomenlahdelta ei saatu troolinäytteitä kaikuluotaimesta havaitun kalabiomassan lajiston varmistamiseksi, lukuun ottamatta Ahvenanmaan salmea. Kuva: Timo Myllylä, Luke.

Kaikuluotaus- ja koetroolausmatka tehtiin 29.9.–11.10.2018 telakalla juuri pidennetyllä ja kunnostetulla Suomen ympäristökeskuksen Aranda-tutkimusaluksella.

Matka kattoi koko Selkämeren sekä Suomen talousvyöhykkeen merialueet Itämeren pääaltaan pohjoisosissa ja Suomenlahdella. Vuosittain toteutettavalla matkalla selvitetään Itämeren silakka- ja kilohailikantojen tilaa. Kaikuluotaustutkimuksen tuloksia käytetään kansainvälisesti laadittavissa silakan ja kilohailin kanta-arvioissa ja saalisennusteissa.

Suomessa silakka on tärkein merialueen kaupallisen kalastuksen saalislaji sekä arvoltaan (noin 70 prosenttia) että määrältään (noin 90 prosenttia).

Silakan kaikuluotaustutkimusmatka on osittain Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittama.