Uutiset Monimuotoisuus, Riista, Ympäristö

Journal of Avian Biology -tiedelehdessä julkaistun artikkelin mukaan vesilintujen saapuminen Suomeen noudattaa jäänlähdön aikataulua. Se, kuinka voimakkaasti jäänlähtö säätelee eri lajien saapumisaikataulua, voi kuitenkin vaihdella lajin pesintäaikataulun mukaan.

Jäänlähdön ajoittumista ja vesilintujen saapumista selvitettiin Kaakkois-Suomessa Parikkalassa sijaitsevilla tutkimusjärvillä 1991−2018 kerätystä aineistosta. Aineisto oli kerätty keväisin viikon välein tehdyillä laskennoilla.

Aikaisin pesivät lajit myös saapuvat aikaisin, myöhään pesivät myöhemmin. Tukkasotka on tässä suhteessa mielenkiintoinen laji. Se saapuu pesimäjärville yllättävän aikaisin ollakseen erityisen myöhäinen pesijä.

Sinisorsa, telkkä ja tavi edustavat aikaisin pesiviä lajeja, kun taas haapana, tukkasotka ja mustakurkku-uikku ovat myöhään pesiviä lajeja. Kaikkien näiden lajien saapuminen Parikkalan tutkimusjärville on aikaistunut jaksolla 1991−2018 jäänlähdön aikaistumisen myötä.

Vesilintujen saapumisaikataulu vaihtelee voimakkaasti vuosien välillä, mutta noudattaa kaikilla lajeilla yllättävän hyvin jäänlähdön vaihtelua. Ainoastaan mustakurkku-uikulla saapuminen näyttää viivästyvän suhteessa jäänlähtöön sitä enemmän mitä aikaisempi jäänlähtö on.

Jäänlähtö ja veden lämpeneminen vaikuttavat vesilintuihin vesiekosysteemissä tapahtuvien muutosten kautta, mutta myös suoraan. Kevätsulat ja avovesialueet määräävät ruokailualueiden esiintymisen ja laajuuden sekä ravinnon saatavuuden.

Jäänlähdön aikaistuminen on yksi näkyvimmistä ilmastonmuutoksen ja keväiden lämpenemisen seurauksista. Parikkalan tutkimusjärvillä jäänlähtö on aikaistunut noin kahdeksan vuorokautta viimeisen vajaan kolmenkymmenen vuoden aikana. Vuosien välinen vaihtelu on kuitenkin ollut suurta aivan viime aikoihin saakka: 2014 järvet vapautuivat jääpeitteestä jo 21. huhtikuuta mennessä, 2017 vasta 10. toukokuuta.

Vaikuttaako ilmastonmuutos pesintämenestykseen?

Edellä mainituista kuudesta lajista tukkasotkan, mustakurkku-uikun ja haapanan pesimäkannat Suomessa ovat taantuneet siinä määrin, että lajit on luokiteltu uhanalaisiksi. Voisiko näiden lajien taantuma liittyä ilmastonmuutokseen? Voisiko esimerkiksi keväiden aikaistumisesta johtuva pesimäkausien aikaistuminen vaikuttaa haitallisesti pesintämenestykseen ja sitä kautta kantojen kehitykseen?

Myöhään pesivällä mustakurkku-uikulla jäänlähdön aikaistuminen näyttää heikentävän pesintämenestystä. Muilla lajeilla vastaavaa ei ole havaittu.

Avoimilla paikoilla sijaitsevat mustakurkku-uikun pesät tulevat mahdollisesti helpommin ryöstetyksi erityisesti aikaisina keväinä. Sen sijaan saapumisen viivästyminen suhteessa jäänlähtöön ei näytä vaikuttavan pesintämenestykseen millään tutkitusta kuudesta lajista.

Tämänhetkisen tutkimustiedon valossa näyttää siltä, että aikaisin saapuvat ja pesivät lajit kuten telkkä, sinisorsa ja tavi pystyvät reagoimaan keväiden aikaistumiseen siten, että pesintämenestys ei kärsi. Ilmastonmuutoksen vaikutuksista vesilintuihin tarvitaan kuitenkin lisää tutkimusta.

Yläreunan kuva Jari Niskanen, Vastavalo