Väitös: Karttakysely kehittää osallistamista maankäytön suunnittelussa

Karttakyselyllä on mahdollista kehittää vuorovaikutteisuutta harvaan asutuilla pohjoisilla alueilla. Olennaista on käyttää karttakyselyä todelliseen ja akuuttiin maankäytön suunnittelun tarpeeseen. Tällöin ihmisten motivoiminen kyselyyn vastaamiseen on helpompaa, ja todennäköisyys sille, että saatuja tuloksia hyödynnetään käytännössä, kasvaa.

Luonnonvarakeskuksen vierailevan tutkijan, FM Sini Kantolan väitöskirja tutkii osallistavan paikkatiedon käyttöä maankäytön suunnittelussa ja päätöksenteossa pohjoisilla harvaan asutuilla alueilla. Näillä alueilla maat ovat yleensä julkisessa omistuksessa, ja alueisiin kohdistuu monia intressejä. Erilaisten maankäyttömuotojen (esimerkiksi matkailu, luonnonsuojelu, kaivostoiminta, metsätalous, alkuperäiskansat, virkistyskäyttö, paikallisten ja ulkopaikkakuntalaisten näkemykset sekä poronhoito) yhteensovittaminen on välttämätöntä. Keskeinen kysymys on, ketkä ja mitkä intressit johtavat maankäytön suunnittelua ja päätöksiä ja miten eri tahojen osallistaminen maankäytön suunnitteluun toteutuu.

Osallistamismahdollisuuksien ylläpitäminen ja kehittäminen maankäytön suunnittelussa ovat tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa. Olennaista on säilyttää maankäytön suunnitteluun liittyvä keskustelu, väittely, kritiikki ja valitusoikeus myös tulevaisuudessa.

– Pohjoisilla alueilla on monia maankäytön intressejä, eikä osallistamiseen ole yhtä oikeaa tapaa. Joka tilanteessa ja paikassa on tärkeää huomioida ja arvioida konteksti; osallisuusprosessi ja osallistettavat ihmiset ja ryhmät, kertoo Kantola.

Karttakyselyn eli osallistavan paikkatiedon hyödyt, kuten visuaalisuus ja aineistojen esittäminen paikkatietomuodossa, mahdollisuus kerätä tietoa suureltakin joukolta ihmisiä, kyky käsitellä ja yhdistää suuria määriä digitaalista, spatiaalista dataa, tulevat vahvasti esille tämän tutkimuksen kautta. – Osallistava paikkatieto voi rohkaista ihmisiä osallistumaan suunnittelun prosesseihin, koska menetelmä mahdollistaa anonyymin osallistumisen, Kantola toteaa.

Osallistava paikkatieto -menetelmä ei yksinään korvaa muita osallistamisen muotoja ja se on hyvä nähdä yhtenä osallistamisen työkaluna ja sosiaalisen paikkatiedon keruumuotona. Internet-pohjaisen karttakyselyn luominen on suhteellisen helppoa, mutta olennaista on käyttää riittävästi aikaa ja resursseja analyysiin tulosten keräämisen jälkeen esimerkiksi paikkatietoanalyysien keinoin. Osallistavan paikkatietoaineiston systemaattinen tallentaminen organisaation it-järjestelmiin on tärkeää, jotta tieto on helposti saatavilla mahdollista myöhempää käyttöä varten.

Tässä tutkimuksessa osallistumismahdollisuuksia on pyritty kehittämään monimenetelmällisen tutkimuksen kautta. Työ on tapaustutkimus ja siihen on kerätty kolme erilaista aineistoa Suomen Lapista vuosien 2015–2019 aikana. Aineisto kerättiin sekä elektronisen että paperisen osallistavan paikkatiedon avulla, ja mukana oli myös haastatteluaineistoa sekä raporttien ja dokumenttien tarkastelua.