Uutiset Maatalous, Ruoka

MMM Maiju Pesosen naudanlihan laatua selvittäneen väitöstutkimuksen mukaan isot lihanautarodut sopivat teurasominaisuuksiltaan hyvin Suomessa vallitsevaan markkinatilanteeseen. Valkuaislisällä ei saavuteta erityistä hyötyä liharotuisten nautojen loppukasvatuksessa. Sen sijaan valkuaislisän käytöstä luopuminen on tehokas keino vähentää sonnan ja virtsan kautta tapahtuvaa typen eritystä.

Suomalainen naudanlihantuotanto on kytköksissä maidontuotantoon. Lypsylehmien määrä on vähentynyt viime vuosina, mikä on vähentänyt naudanlihantuotantoon ohjautuvaa eläinmäärää. Tämän vuoksi suomalainen lihateollisuus on pyrkinyt tavoitteellisesti lisäämään emolehmien lukumäärää, joka onkin lisääntynyt noin 20 prosenttia viimeisten 10 vuoden aikana. Tästä huolimatta kotimaista naudanlihaa ei pystytä tuottamaan kulutusta vastaavasti ja vajetta joudutaan paikkaamaan tuontilihalla. Vallitsevan tilanteen seurauksena suomalaiset lihatalot ovat hinnoittelulla ohjanneet naudanlihantuottajia nostamaan nautojen teuraspainoa. ”Nykyinen tilanne on haasteellinen, koska ruhojen rasvaisuus yleensä lisääntyy teuraspainojen lisääntymisen seurauksena ja suomalaiset kuluttajat puolestaan suosivat vähärasvaisia lihatuotteita”, Pesonen sanoo.

Maiju Pesonen selvitti Luonnonvarakeskuksessa toteutetussa väitöstutkimuksessaan, miten eri lihanautarodut ja risteyttäminen vaikuttavat kotimaisen naudanlihan laatuun, kun eläimet teurastetaan suomalaisiin tuotanto-olosuhteisiin tyypillisissä korkeissa teuraspainoissa. Työn toisena tavoitteena oli selvittää mahdollisuuksia parantaa tuotantotuloksia ja lihan laatua risteytysten avulla. Kolmas tavoite oli kartoittaa ruhojen rasvoittumista suhteessa teuraspainoon eri liharoduilla. Lisäksi selvitettiin ruokinnan väkirehutason ja valkuaislisän vaikutuksia kasvuun sekä ruhon ja lihan laatuun hereford- ja charolais-sonneilla.

Tutkimuksen mukaan liharotujen keskimääräiset kasvu- ja teurasominaisuudet vaihtelevat melko paljon. Nykyisessä naudanlihantuotannon alituotantotilanteessa eri rotujen loppukasvatusominaisuudet tulisi Pesosen mukaan hyödyntää mahdollisimman tehokkaasti, rotukohtaisesti optimoiden. ”Naudanlihan alituotantotilanne ei ratkea enää teuraspainoja kasvattamalla.”

Ruhon arvo-osat muodostuvat korkeissa teuraspainoissa liian suuriksi, jolloin pahimmassa tapauksessa ruhon arvo heikkenee. Käyttämällä kaikille roduille samanlaista ruokintamallia, samanlaista teuraspaino-optimia ja yhtä pitkää kasvatusaikaa hukataan rotujen mahdollista potentiaalia. Isojen rotujen kasvupotentiaali on korkeampi kuin keskikokoisten rotujen. Isoja rotuja kannattakin ruokkia enemmän väkirehua sisältävillä dieeteillä kuin keskikokoisia rotuja. Keskikokoiset rodut voidaan kasvattaa karkearehuvaltaisemmilla ruokinnoilla kuin isot rodut. ”Yksikään liharotu ei ole ylivertainen kaikissa emolehmätuotantoon vaadittavissa ominaisuuksissa. Rotujen heikkouksia ja vahvuuksia kannattaa hyödyntää risteyttämällä”, Pesonen kertoo.

Maiju Pesonen väittelee 26.8.2020 kello 17 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Growth performance, carcass characteristics and meat quality of different beef breeds in typical Finnish production systems”. Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania, sali P674, Yliopistonkatu 3. Vastaväittäjänä on Professor Bart Lardner, University of Saskatchewan, ja kustoksena on professori Aila Vanhatalo.