Uutiset Kala, Ruoka, Ympäristö

Tänä keväänä käynnistynyt EU-kalat III -tutkimus selvittää Suomen läheisten merialueiden ja merkittävien sisävesien kalalajien ympäristömyrkkypitoisuuksia ja mahdollisuuksia lisätä kotimaisen kalan käyttöä sekä ravintona että rehuna.

Aiemmat tutkimukset, EU-kalat I vuosina 2002–2003 ja EU-kalat II vuosina 2009–2010, ovat osoittaneet, että Itämeressä on paljon hyvää, syöntikelpoista kalaa: ahventa, kuhaa, madetta, siikaa, turskaa, kilohailia ja särkeä.

Itämeressä lohen, ison silakan sekä meritaimenen dioksiini- ja PCB-pitoisuudet ovat olleet liian suuret, minkä vuoksi ne eivät kelpaa EU:n yhteisille elintarvike- ja rehumarkkinoille. Suomella on kuitenkin poikkeuslupa myydä kalaa alueellaan, vaikka EU-lainsäädännön sallimat suurimmat dioksiinien ja PCB-yhdisteiden pitoisuudet ylittyvätkin. Luvan perusteena on kalan terveellisyys ja kalastuselinkeinon jatkuminen.

EU:n myöntämän poikkeusluvan edellytyksenä on, että kalan ympäristömyrkkyjen pitoisuuksia seurataan, niistä kerrotaan kuluttajalle ja altistumista rajoitetaan kalan syöntisuosituksilla.

Järvikalat ja kasvatetut kalat sisältävät yleensä vain vähän, EU:n määräämiä enimmäispitoisuuksia selvästi pienempiä määriä ympäristömyrkkyjä. Sisävesien petokaloista, etenkin hauesta, kuin myös meren hauesta, voi kuitenkin saada tavanomaista suurempia määriä metyylielohopeaa.

Suositusten mukainen kalansyönti edistää terveyttä

Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositusten mukaan kalaa on hyvä syödä ainakin kaksi kertaa viikossa eri kalalajeja vaihdellen. Kala on erinomainen proteiininlähde ja sisältää D-vitamiinia ja hyviä rasvahappoja.

Syömällä (runsaasti) Itämerestä pyydettyä lohta, meritaimenta tai silakkaa voi kuitenkin altistua tavanomaista suuremmille määrille terveydelle haitallisia dioksiineja ja PCB-yhdisteitä. Mitä iäkkäämpi kala, sitä enemmän se on kerännyt ympäristömyrkkyjä. Siksi Evira on antanut tietyille kuluttajaryhmille poikkeuksia kalan yleisiin syöntisuosituksiin.

Ympäristömyrkkyjen nykypitoisuudet tutkittavana

Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu, että pyydetyn kalan ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat pienentyneet. ”Esimerkiksi Itämeren lohen ja silakan dioksiini- ja PCB-pitoisuudet pienenivät keskimäärin 80 prosenttia vuosien 1978 ja 2009 välillä”, kertoo hankkeen vastuullinen tutkija, johtava asiantuntija Hannu Kiviranta Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksesta.

Nyt käynnistynyt EU-kalat III -tutkimus kertoo ympäristömyrkkyjen (dioksiinit, PCB-yhdisteet, polybromatut palontorjunta-aineet, fluoratut pintakäsittelyaineet ja raskasmetallit) nykyisistä pitoisuuksista Itämeren ja järvialueiden paljon syödyissä, kaupallisesti merkittävissä kalalajeissa.

– Tieto nykyisistä, oletettavasti pienentyneistä ympäristöperäisten haitta-aineiden pitoisuuksista parantaa mahdollisuuksia käyttää kotimaista kalaa ja myös elinkeinon toimintaedellytyksiä, toteaa hankkeen koordinaattori, ylitarkastaja Marika Jestoi Evirasta.

Hankkeen toteuttavat Elintarviketurvallisuusvirasto Evira, Luonnonvarakeskus, Suomen ympäristökeskus sekä Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Hanketta rahoittaa valtioneuvoston kanslia.