Uutiset Riista

Elokuun laskentojen perusteella koko tunturialueen riekkokanta on pysynyt kutakuinkin keskimääräisellä tasolla. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuria: Utsjoella riekkokanta on taantunut huomattavasti viime vuodesta, Inarissa ja Enontekiöllä riekkokanta on keskimääräisen tuntumassa. Kanakoirametsästäjät laskivat tunturialueen riekkolinjat jo kolmannentoista kerran Metsähallituksen ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) tukemana.

− Poikkeuksena aikaisemmista vuosista nyt havaittiin useita aivan nuoria ja pieniä riekonpoikasia, mikä kertoo epätavallisen myöhäisestä pesinnästä. Erityisesti Utsjoella poikastuotto on tänä kesänä ollut heikkoa. Se saattaa johtua myöhäisen pesinnän ja kesä-heinäkuun vaihteen kylmän sääjakson yhteisvaikutuksesta, kertoo tutkija Antti Paasivaara Lukesta.

Riekkokanta heijastelee osin edellisen vuoden riekkokantaa ja erityisesti kuluvan kesän poikastuottoa. Pienet untuvikot kestävät huonosti usean päivän kestäviä kylmiä ja märkiä sääjaksoja, mutta myös munapesyeet voivat tuhoutua samasta syystä.

Riekkokannan vaihtelu Enontekiöllä, Inarissa ja Utsjoella kanakoiralaskennan ajalta 2008-2020. Tiheys tarkoittaa riekkoa/km2. Lähde: Luke

Kanakoirametsästäjät laskivat tunturialueen riekkolinjoja tänä vuonna yhteensä noin 700 kilometriä 46 eri alueella tasaisesti jaettuna Utsjoen, Inarin ja Enontekiön kuntiin. Linjat on sijoitettu neljän linjan linjastoihin, joissa yhden linjan pituus on yleensä neljä kilometriä.

Kanakoiralaskenta tehdään arktis-alpiinisilla ja avoimilla riekon elinympäristöillä, kun taas riistakolmiolaskenta keskittyy boreaalisten metsien kanalintukantojen seurantaan. Laskennat täydentävät toisiaan. Kanakoiralla suoritetut riekkolaskennat ovat yhtenäinen kannanseurantamenetelmä myös Ruotsin ja Norjan avoimilla tunturialueilla.

Kiitos jälleen kerran vapaaehtoisille kanakoiralaskijoille!