Uutiset Puutarha

Luonnonvarakeskus (Luke) selvitti kotimaisten raparperien monimuotoisuutta yli 700 näytteestä geneettisellä tutkimuksella. Ainutlaatuisen laajan tutkimuksen tulokset julkaistiin vuonna 2019 Genetic Resources and Crop Evolution -julkaisusarjassa.

Raparperi on suomalaisille tuttu ja rakas kasvi. Tästä kertoo se, että Luken tutkijat saivat yli 700 ilmoitusta kotipuutarhojen raparpereista vuonna 2015 toteutetussa vanhojen puutarhakasvien etsintäkuulutuksessa. Suurin osa raparpereista pääsi mukaan geneettiseen tutkimukseen, jossa selvitettiin suomalaisten kantojen monimuotoisuutta käyttäen niin sanottuja mikrosatelliittimerkkejä, jotka perustuvat DNA:n toistojaksoihin.

Tulosten mukaan suurin osa (57 %) näytteistä edustaa vanhaa englantilaista Queen Victoria -lajiketta. Seitsemän prosenttia näytteistä oli samankaltaisia kuin Sutton- tai Strawberry-nimillä saadut verrannelajikkeet. Noin kolmannes näytteistä oli geneettisesti ainutlaatuisia. ”Tulokset myös osoittivat, että lajikesekaannukset ovat yleisiä. Esimerkiksi Victoria-lajikkeena on saatettu myydä geneettisesti toisistaan poikkeavia kantoja, ja toisaalta samaa tyyppiä voidaan myydä eri lajikenimillä”, Luken erikoistutkija Pirjo Tanhuanpää kertoo.

Näytteitä suomalaisten puutarhoista

Yhtä laajaa tutkimusta raparperien monimuotoisuudesta ei ole aiemmin julkaistu. Ainutlaatuiseksi tutkimuksen tekee myös se, että se perustuu kansalaisten aktiivisuuteen ja heidän luovuttamiinsa näytteisiin. ”Kansalaisilta saadut tarinat kasvien historiasta ja monimuotoisuudesta on tallennettu kasvien mukana. Kokoelmassa onkin tällä hetkellä muun muassa vanha lahtelainen ”Mansikkaraparperi”, Fredrika Runebergin puutarhassa jo 1860-luvulla kasvanut raparperi ja Utsjoelta vanhan kaupparakennuksen pihalta saatu sitkeähenkinen kanta”, tutkija Merja Hartikainen Lukesta sanoo.

Tuloksia on päästy jo hyödyntämään geenivarojen suojelutyössä, ja Luken koordinoiman kansallisen kasvigeenivaraohjelman ylläpitämä rapaperikokoelma uudistettiin perusteellisesti tulosten pohjalta. Piikkiön koetoimintapaikalle istutettiin kesällä 2018 entistä monimuotoisempi kokoelma, joka sisältää 29 geneettisesti erilaista raparperikantaa. ”Säilytystyöllä halutaan turvata se, että tulevillakin sukupolvilla on käytettävissä se kasvien kirjo, joka vuosien ja vuosisatojen saatossa on maahamme kertynyt”, sanoo tutkija Terhi Suojala-Ahlfors Lukesta.

Tutkimus tehtiin Opetus- ja Kulttuuriministeriön rahoittamassa GeenivaraOppi-hankkeessa, jossa tuotettiin kasvigeenivaroihin liittyvää opetusmateriaalia. Tutkimuksen tulokset julkaistiin vuonna 2019 Genetic Resources and Crop Evolution -julkaisusarjassa (doi:10.1007/s10722-018-0692-8).

Katso myös