Uutiset Riista

Suden DNA-näytteitä tutkitaan parhaillaan laboratoriossa. Tulokset julkaistaan kesäkuussa suden kanta-arvion yhteydessä. DNA paljastaa susien pari- ja laumareviirien määrän ja auttaa piirtämään reviirien rajat kartalle.

Maaliskuun puoliväliin mennessä suden DNA-näytteitä kertyi huikeat 1 499 kappaletta. Edellisenä talvena näytteitä kertyi 817 kappaletta. Kiitos ennätyssuuresta näytteiden määrästä kuuluu kaikille keräykseen osallistuneille eli vapaaehtoisille kerääjille ja keräysvastaaville sekä Suomen riistakeskuksen ja Luken ammattilaisille.

DNA-tulokset julkaistaan kanta-arvion yhteydessä

Suden DNA-näytteet on toimitettu Turun yliopiston evoluutiobiologian sovelluskeskukseen analysoitavaksi. Alkutalven ensimmäisten DNA-näytteiden tulokset on jo julkaistu Riistahavainnot.fi-palvelussa, jossa ne ovat kaikille avoimesti tutkittavissa.

Luonnonvarakeskus saa DNA-tulokset arviolta toukokuun puolivälissä. Sitten DNA-tiedot yhdistetään tutkijoiden toimesta muihin tietoaineistoihin, kuten susien pari- ja laumahavaintoihin. Näin muodostuu kokonaiskuva susikannasta.

Kaikki DNA-yksilöintitulokset julkaistaan kesäkuussa kanta-arvion yhteydessä.

Lue siitä, miten tuore Oulun yliopistossa kehitetty koirasusipaneeli vaikuttaa tulevaisuudessa DNA-seurantaan.

Mitä DNA-näytteet kertovat susireviireistä?

Talvisin susista 85—90 % elää vakituisilla susireviireillä. Kanta-arvio kertoo, missä Suomessa on susireviirejä, ja asuuko reviirillä pari vai lauma. Sudet lasketaan laumaksi, jos reviirillä asuu vähintään kolme sutta, joista yksi on kahden muun jälkeläinen.

Suden jätöksestä eristetty DNA kertoo, mikä susi sen jätti. Kun reviiriltä löydetään riittävästi DNA-näytteitä, saadaan tietää, mitkä yksilöt jakavat keskenään saman reviirin. Lisäksi kun näytekeräystä jatketaan useita vuosia, DNA kertoo, saako reviirillä elävä pari pentuja.

Kaikista reviirillä elävistä susista ei välttämättä löydetä näytteitä. Jokainen DNA-näytekerääjä tietää, ettei tehtävä ole helppo. Reviirit ovat laajoja, ja sudet taivaltavat reippaaseen tahtiin pitkiä päivämatkoja.

Jos saman alueen DNA-näytteistä tunnistetaan toistuvasti samoja yksilöitä, voidaan tietyn reviirin susien määrästä tehdä luotettavia arvioita. Eli jos alueelta ei tavata uusia susia, vaikka näytteitä löytyy enemmän, voidaan melko varmasti todeta kaikkien reviirin susien löytyneen näytekeräykseen.

DNA:sta tunnistettujen yksilöiden määrää peilataan TASSU-tietojärjestelmään tallennettuihin tietoihin.

Esimerkiksi talvella 2019—2020 Raaseporin reviirillä tunnistettiin neljän suden lauma vain 11 DNA-näytteen avulla.

Katso animaatio, joka havainnollistaa reviirillä tehtyä DNA-näytekeräystä (youtube.com):

Miten DNA-tulosten avulla tunnistetaan susireviirien rajat? Esimerkki talvelta 2019—2020

Aloitetaan ensin tarkistamalla Tassu-järjestelmään tallennetuista susien lauma- ja parihavainnoista, millainen alueen susitilanne on.

Kuva 1. Kuvassa on TASSU-järjestelmään kirjatut susien lauma- ja parihavainnot ajanjaksolta 1.8.2019—28.2.2020. Parihavainnot on merkitty sinisillä neliöillä. Laumahavainnot on merkitty punaisilla kolmioilla.

Tassu-havainnot ovat kanta-arvion kivijalka. Havainnoista ei kuitenkaan pysty tunnistamaan, mistä sudesta havainto on tehty. Vaikeaksi tulosten tulkinnan tekee myös se, että susilauma liikkuu laajalla alueella, eivätkä susilauman jäsenet liiku aina yhdessä.

Onneksi DNA-tulokset ja Tassu-havainnot täydentävät toinen toistaan. Laitetaan seuraavaksi kartalle susien DNA-näytteet. DNA-tuloksista selviää, mitkä näytteet on jättänyt sama susi ja missä se on silloin ollut.

Kuva 2. Samalta alueelta talven 2019—2020 aikana kerätyt DNA-näytteet. Saman yksilön näytteet on merkitty keskenään samalla värisävyllä kuvaan.

DNA-tulosten tulkintaa helpottaa se, että susipareilla ja -laumoilla on oma vakiintunut reviiri, jota ne puolustavat muilta susilta. Jos samalta alueelta löytyy toistuvasti eri susiyksilöiden DNA-näytteitä, voidaan päätellä, että nämä sudet kuuluvat samaan laumaan. Samalla voidaan piirtää suuntaa antava reviiriraja.

Kuva 3. Kun samalta alueelta löytyy eri susiyksilöiden näytteitä, voidaan päätellä, että nämä yksilöt kuuluvat samaan laumaan. Kuvaan on piirretty alustava reviiriraja sen mukaan, mistä samaan laumaan kuuluvien susien näytteitä on löytynyt.

On muistettava, että ulosteita löytyy DNA-näytteiksi erityisesti niiltä alueilta, joissa kulkee ihmisiä. Koko reviirin alueelta ei välttämättä etsitä tai löydetä ulosteita. Siksi on tärkeää tarkastella DNA:n lisäksi myös muita aineistoja, kuten Tassu-havaintoja.

Vakiintuneiden reviirien rajat eivät juurikaan muutu. Reviirin rajoista voidaan saada lisätietoa edellisen vuoden kanta-arviosta, jos sama lisääntyvä pari asuttaa sitä edelleen.

Esimerkki: DNA-tuloksista tunnistetaan, että reviirillä liikkuu kuusi eri sutta. Naapurireviirillä liikkuu DNA-tulosten perusteella vain kaksi sutta. Se, missä Tassu-järjestelmään on kirjattu havaintoja laumoista ja missä pareista, auttaa määrittämään reviirien rajan.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Susien DNA-näytekeräys tulee jatkumaan talvella 2021—2022. Keräys kohdennetaan tämän talven reviiritietojen ja tulevan syksyn Tassu-havaintojen perusteella lauma- ja parireviireille.

Myös tulevana kautena tarvitaan vapaaehtoisia keräysvastaavia ja DNA-näytekerääjiä. DNA-näytekerääjäksi voi hakeutua kuka tahansa luonnossa liikkuja, joka osaa tunnistaa eläinten jälkiä ja jätöksiä. Lisää tietoa tulevista näytekerääjien koulutuksista tulee syksyllä.