Uutiset Yleinen

Sinistä indigoa tuottava morsinko sopii viljeltäväksi matalissa, nykyaikaiseen viljelyyn sopimattomissa kasvihuoneissa. Luonnonvarakeskuksen tutkimus morsingon kasvihuoneviljelystä osoitti, että voimakas lannoitus ja oikeanlainen valo talvikaudella kasvattavat satoa ja kasvista saatavan värin määrää.

Morsingon kasvattaminen luonnonindigon tuottamiseksi monipuolistaa kotimaista viljelykasvivalikoimaa ja luo mahdollisuuksia uudenlaiseen liiketoimintaan. Sinistä väriä valmistetaan teollisuuden käyttöön nykyään pääasiassa synteettisesti, mutta luonnonväriaineen tuotanto on elpymässä.

Lukessa on tutkittu morsingon viljelyä avomaalla usean vuoden ajan.

– Laajensimme tutkimuksen myös kasvihuoneeseen, koska maassamme on vanhoja, matalia kasvihuoneita, joita ei käytetä enää modernissa tuotannossa. Morsinko voisi olla uusi, tällaisiin tiloihin sopiva tuotantokasvi, Luken erikoistutkijat Liisa Särkkä ja Marjo Keskitalo kertovat.

Morsingon tuotanto edellyttää riittävää kasvihuonetekniikkaa ja valotuskalustoa. Viljelijän on myös aktiivisesti seurattava kasvualustan ravinnetilaa, sillä satojakson aikana ravinteiden kulutus kasvaa nopeasti, ja liian vähäinen ravinteiden saanti voi vaikuttaa indigon määrään.

Morsingon viljely ympäri vuoden onnistui hyvin

Tutkimuksessa morsinkoa viljeltiin kasvihuoneessa 11,5 kuukautta. Satoa kerättiin noin kerran kuukaudessa eli 10 kertaa, kun avomaalta saadaan Suomen olosuhteissa enintään kolme satoa kasvukaudessa.

– Kasvihuoneesta saatiin lehtisatoa koko viljelyn aikana yhteensä 52,5 kg neliömetriltä. Hehtaareissa tämä määrä olisi valtava, Liisa Särkkä sanoo.

Indigoväriaine syntyy morsingon lehdissä sekundaarisessa aineenvaihdunnassa, johon voidaan vaikuttaa valon aallonpituuksilla. Morsingon talviviljely edellyttää tekovalojen käyttöä. Tutkimuksessa testattiin kasvihuoneessa yleisesti käytössä olevia suurpainenatriumlamppuja (HPS), energiatehokkaita LED-valaisimia ja näiden kahden yhdistelmää.

Talvella morsingosta saatiin korkeampia indigopitoisuuksia LED-valoja käyttämällä. Lehtisadon määrä oli kuitenkin suurempi HPS-valossa kuin LED-valossa, ja indigoa saatiin suhteellisesti enemmän suuresta lehtisadosta.

– HPS-LED-hybridivalotuksessa saatiin enemmän indigoa kuin HPS-lampuilla ja suurempi lehtisato kuin LED-valotuksessa. Yhdistelmä on myös energiatehokkaampi kuin pelkkä HPS. Tätä valotusstrategiaa voisin suositella, Särkkä kertoo.

Tutkimuksessa selvitettiin myös lannoituksen vaikutusta morsingon lehtisadon määrään ja indigopitoisuuteen. Satomäärät olivat selvästi suuremmat ja indigopitoisuuksissa oli viitteitä korkeammasta määrästä voimakkaassa lannoituksessa.

Raakaindigosta puhtaaseen indigoon

Laboratoriomenetelmällä lehdenpalasista saatiin puhdasta indigoa 4–13 g kuivapainokiloa kohden.

– Kun useammasta kilosta kokonaisia lehtiä uutettiin raakaindigoa avomaan kokeissa, puhtaan indigon saanto oli parhaimmillaan 1–3 grammaa kuivaa lehtikiloa kohti, Marjo Keskitalo kertoo. Siniseltä näyttävää raakaindigoa saadaan uuttamalla jopa kymmenkertainen määrä, koska se sisältää muun muassa lehdestä ja erotuksessa käytetyistä kemikaaleista peräisin olevia epäpuhtauksia.

Indigon tuottamisen kannattavuuteen vaikuttavat indigon hinnan lisäksi viljelyn ja värin erotuksen kustannukset sekä se, millaisia käyttökohteita värille ja kasvin lehdille löydetään. Morsingon ja indigon tuotantoa peltoviljelyssä kartoitettiin Luken koordinoimassa VäriLiike-hankkeessa, ja hankkeen kokemuksista kerrotaan myöhemmin tänä vuonna. – Kiinnostus luonnonväreihin on kasvanut samalla kun tietoisuus kertakäyttömuodin haitallisuudesta on lisääntynyt. Jatkossa onkin selvitettävä kasvi-indigon tuotannon ja erotuksen kestävyyttä sekä miten luonnonindigo eroaa synteettisestä, Keskitalo toteaa.