Uutiset Kala, Yleinen

Luonnonvarakeskus (Luke) on selvittänyt, miten vuonna 2013 voimaan tullut siian verkkokalastuksen solmuvälisäätely on vaikuttanut Pohjanlahden siikakantaan. Säätelyn tavoitteena oli saaliiksi saatavien vaellussiikojen keskikoon ja keski-iän kasvattaminen. Muutoksia haluttuun suuntaan on havaittavissa lähinnä Pohjanlahden eteläosassa.

Selkämerellä saaliiksi saatavien siikojen keskikoko on kasvanut

Vuonna 2010 ja sen jälkeen syntyneitä siikoja on kalastettu säätelyn mukaisilla solmuväleillä. Verkon solmuvälin tulee siikaa merestä pyydettäessä olla Merenkurkun etelä- ja pohjoispuolisella alueella vähintään 43 mm ja Merenkurkussa vähintään 40 mm. Lisäksi Perämerellä on alueittain sallittu pienempien solmuvälien käyttö lähinnä merikutuisen karisiian pyyntiä varten. Pohjanlahden eteläosassa, Selkämerellä ja Merenkurkussa, säätelymuutoksen jälkeisistä vuosiluokista 3–5-vuotiaina saaliiksi saadut vaellussiiat olivat suurempia kuin aikaisemmista vuosiluokista vastaavanikäisinä saadut siiat. Vastaavaa muutosta ei havaittu Perämerellä Kokkolasta pohjoiseen ulottuvalla alueella.

– Paitsi kalastuksessa tapahtuneet muutokset, myös ympäristön lämpötilan nousu on todennäköisesti vaikuttanut vaellussiian kasvuun, saaliiksi saatujen siikojen kokoon ja saaliin ikäjakaumaan. Viljelyvaikutusta ja kantojen koostumuksen muutoksiakaan ei voida sulkea pois, sillä vaellussiian merisaalis perustuu merkittäviltä osin istutettuihin siikoihin, tutkija Lari Veneranta sanoo.

Kalastuksen säätelyllä ja kalastuksella on erilaiset vaikutukset eri siikakantoihin

Siiankalastuksen säätelyn tavoite on siis toteutunut osittain. Merenkurkussa sallittu, muuta Pohjanlahtea pienempi verkkojen solmuväli ja rannikon tehokas siiankalastus todennäköisesti vaikuttavat Perämeren vaellussiikapopulaatioiden kokojakaumaan ja siihen, että solmuvälisäätelystä huolimatta siiankalastuksen säätelyn vaikutus ei näy merkittävissä määrin Perämeren kutupopulaatioissa tai merisaaliissa. Myös siikojen vaelluskäyttäytyminen vaikuttaa niiden kasvuun ja siten saaliiksi saatavien siikojen kokoon.

Siika
Pääosa merialueen siioista pyydetään verkoilla. Kuva: Lari Veneranta, Luke

– Osa Perämeren vaellussiioista jää syönnösvaelluksellaan Perämerelle ja kasvaa huomattavasti hitaammin kuin etelään vaeltavat siiat. Tutkimusten perusteella näyttää siltä, että lyhyen vaelluksen tekevien yksilöiden osuus Perämeren kutupopulaatioissa on kasvanut, Veneranta sanoo.

Muutoksia havaittiin myös kudulle nousevassa siikapopulaatiossa. Kemijoen emokalapyynnin saaliissa 5–7-vuotiaiden vaellussiikojen pituus on pitkällä aikavälillä laskenut ja jokeen nousevien siikojen keski-ikä alentunut. Säätelyn voimaantulon jälkeisillä vuosiluokilla keski-ikä ei edellisiin vuosiluokkiin verrattuna enää laskenut, vaikka keskipituus näyttääkin edelleen alenevan.

– Havaitut muutokset kuitenkin tukevat ajatusta, että verkkokalastuksen säätelyllä voidaan vaikuttaa saaliiksi saatavien vaellussiikojen ikä- ja kokojakaumaan. Vuonna 2013 tehty siiankalastuksen säätelyasetus on maltillinen ja niin ovat sen jälkeen havaitut muutoksetkin. Koska kyseessä on vaelluskala, kalastuksen säätely vaikuttaa aina myös saaliin jakautumiseen eri kalastajaryhmien ja eri alueiden välillä. Se on yksi syy siihen, että säätelyä yleensä päädytään muuttamaan vain pienin askelin, johtava tutkija Ari Leskelä kertoo.

Pohjanlahden siioilla vaelluskäyttäytyminen ja eri ikäluokkien pyyntikoko poikkeavat selvästi eri siikakantojen välillä. Siikojen kokoerot ja vaelluskäyttäytyminen vaikuttavat siihen, ovatko kalat kalastusalueella kalastusaikaan ja voivatko ne ylipäätään tarttua pyydyksiin. Pohjanlahdella pyydykset ovat pääosin verkkoja, ja ne valikoivat saaliskalat koon perusteella.

– Kalojen ikäkohtaiset kokoerot, erot kasvunopeuksissa sekä ikä- ja sukukypsyyserot merkitsevät, että kalastuksen säätelyllä ja kalastuksella on erilaiset vaikutukset eri siikakantoihin, Veneranta summaa.

Ilmaston lämpeneminen, vähentyneet istutukset ja norppien ja hallien määrän moninkertaistuminen vaikuttavat siikakantojen tilaan kalastuksen ohella

Parantuneet kasvuolosuhteet ja avovesikauden piteneminen ovat todennäköisesti parantaneet siian kasvunopeutta. Erityisesti kasvunopeuden parantuminen näkyy siian nuoremmissa ikäryhmissä, jotka eivät vielä ole kalastuksen kohteena. Ilmastonmuutoksen vaikutuksia siikakantoihin pidemmällä aikavälillä on mahdotonta ennustaa, sillä muuttuva ilmasto voi vaikuttaa myös mm. siikojen vaelluskäyttäytymiseen, niiden ravintoeläimiin tai siikojen lisääntymisen onnistumiseen.

Siianpoikasten istutusmäärät ovat vähentyneet vuosikymmenien takaisesta tilanteesta, vaikka niistä ei ole olemassa tarkkaa tilastoa. Istutusten väheneminen on todennäköisesti yksi Pohjanlahden siikasaaliiden laskua selittävä tekijä. Koko Pohjanlahdella vaellussiikasaalista huomattava osa on istutuksista peräisin luontaisen lisääntymisen heikon tilan vuoksi.

Itämeren harmaahylkeiden ja norppien määrä on lisääntynyt voimakkaasti muutaman viime vuosikymmenen aikana. Molemmat lajit sekä käyttävät siikaa ravinnokseen että vaikeuttavat kalastusta. Hylkeiden siikaan kohdistamaa saalistusta on arvioitu tutkimuksissa mm. niiden ravinnonkäytön perusteella. Mikäli arviot hylkeiden ravinnokseen käyttämän siian määrästä ovat suuruusluokaltaan oikeita, hylkeillä on huomattava vaikutus niin kaupallisen kalastuksen harjoittamisen mahdollisuuksiin kuin siian luonnollisen kuolevuuden tasoon.

– Siikakantojen tilan sekä kalastuksen säätelyn vaikutusten arvioinnissa tulisi jatkossa kiinnittää enemmän huomiota kutupopulaatioiden tilaan. Siikasaaliit tai yksikkösaaliit eivät muuttuvan ympäristön ja muuttuvan kalastuksen olosuhteissa ole luotettava siikakantojen tilan mittari. Luonnonvaraisten siikakantojen elinvoimaisuus pitäisi pyrkiä turvaamaan, sillä pitkällä tähtäimellä se on ainoa tapa turvata siiankalastuksen tulevaisuus, Ari Leskelä toteaa.

Katso myös