Uutiset Maatalous

Seosrehun lämpeneminen on monen tilan ongelma, joka pahenee kesäaikaan, aiheuttaen ravintoainetappioita sekä rehun syönnin ja eläintuotoksen heikkenemistä. MMM Arja Seppälä selvitti väitöstutkimuksessaan seosrehun lämpenemiseen vaikuttavia tekijöitä sekä keinoja hidastaa pilaantumista.

Märehtijöille syötetään usein seosrehua, jossa on mukana sekä kosteita että kuivia rehukomponentteja tasaiseksi massaksi sekoitettuna. Tällainen seos tarjoaa pilaajamikrobeille suotuisat kasvuolosuhteet, kun lämpötila on mikrobien kasvulle sopiva. ”Jos yksikin seokseen laitettu rehukomponentti on hygieeniseltä laadultaan huono, pilaajamikrobien määrä kasvaa nopeasti hyvin suureksi”, MMM Arja Seppälä sanoo. Mikrobien aineenvaihdunnan seurauksena rehuun syntyy lämpöä ja pilaantuminen havaitaankin tyypillisesti rehun spontaanina lämpenemisenä.

Seppälä paneutui väitöstyössään seosrehun lämpenemiseen vaikuttaviin tekijöihin sekä pilaantumisen hidastamiskeinoihin. Tyypillisesti Suomessa nurmisäilörehu muodostaa seosrehusta valtaosan. Seokseen sisältyvän säilörehun laatu onkin merkittävä seosrehun lämpenemiseen vaikuttava tekijä.

Säilöntäaineet rehujen sekoituksen yhteydessä hidastavat pilaantumista

Nurmisäilörehun mikrobistoon vaikutetaan säilöntäaineilla, jotka lisätään korjattuun nurmisatoon säilönnän yhteydessä. Säilörehun säilöntäaine heijastui seosrehun stabiilisuuteen voimakkaasti, sillä ero eri aineiden välillä seosrehun stabiilisuudessa oli 13 – 82 tuntia. ”Säilörehun stabiilisuus ilman seosrehun muita komponentteja on yksinään parempi kuin seosrehuksi sekoitettuna eli myös muilla rehukomponenteilla on vaikutusta pilaantumisherkkyyteen. Enimmillään säilörehun stabiilisuus oli jopa 12-kertainen verrattuna siitä sekoitetun seosrehun stabiilisuuteen”, Seppälä kertoo.

Seosrehuun voidaan lisätä säilöntäaineita rehujen sekoituksen yhteydessä hidastamaan rehun pilaantumista. Tyypillisesti nämä tuotteet ovat orgaanisia happoja ja niiden suolamuotoja ja ne voivat olla joko nestemäisiä tai kiinteitä. Seosrehuun sekoitusvaiheessa lisätty säilöntäaine lisäsi stabiilisuutta 1,5 – 41 tuntia riippuen lähtötilanteen mikrobiologisesta tasosta ja säilöntäaineen käyttömäärästä. Heikko hygienia huononsi seosrehun stabiilisuutta huomattavasti ja heikensi myös säilöntäainelisällä saatua vaikutusta.

Seosrehun vähäinen hiivojen määrä (alle 1000 pesäkettä muodostavaa yksikköä (pmy)/g) oli yhteydessä hyvään stabiilisuuteen. Seosrehun suuri hiivamäärä (yli 100 000 pmy/g) ja siitä seuraava lämpenemisherkkyys voivat johtua yksittäisen komponentin (esim. mäskin) korkeasta hiivamäärästä tai säilörehun hiivoista. Hiivojen ohella myös aerobiset bakteerit voivat vaikuttaa seosrehun lämpenemiseen sillä aerobisesti pilaantuneessa säilörehussa aerobisten bakteerien määrä oli yli miljardi pmy/g.

Arja Seppälän väitöstyöhön sisältyvät kokeet on tehty Luonnonvarakeskuksessa. Tutkimuksia ovat rahoittaneet Hankkija, Kemira (nykyisin Eastman) ja Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus. Nykyisin Arja Seppälä toimii rehunsäilönnän asiantuntijatehtävissä Eastman-kemikaaliyhtiössä.

MMM Arja Seppälä väittelee 24.9.2020 klo 12 Helsingin yliopiston maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Controlling aerobic stability of silage based total mixed rations”. Englanninkielinen väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Metsätalo, Sali 6, Unioninkatu 40. Vastaväittäjänä on apulaisprofessori Elisabet Nadeau Ruotsin maatalousyliopistosta ja kustoksena on professori Aila Vanhatalo.