Uutiset Kala, Talous, Ympäristö

Kaupallisesti vähäarvoisen kalan pitkäjänteinen pyynti saattaa muodostaa lupaavan lisän kustannustehokkaaseen rehevöitymisen torjuntaan, ilmenee Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimuksesta.

Kuva: Tuomas Heinonen / Rodeo.fi

Vesien rehevöityminen ja ilmaston lämpeneminen suosivat särkikalojen, esimerkiksi särjen ja lahnan, runsastumista. Näiden kalakantojen kaupallinen hyödyntäminen vähentyi merkittävästi viime vuosituhannen lopulla – esimerkiksi lahnan vuotuiset saaliit olivat Suomen merialueilla vielä 1950-luvulla kuusinkertaiset verrattuna 1980-luvulta vuoteen 2010 ulottuvaan ajanjaksoon.

Särkikalojen kalastuksen mukana poistuu vesistöistä rehevöittäviä ravinteita, jotka ovat joutuneet sinne esimerkiksi jätevesien mukana tai maatalouden ravinnehuuhtoumista.

”Runsaat särkikalakannat ylläpitävät ja voimistavat myös itsessään vesien rehevöitymistä. Ne vähentävät eläinplanktonin määrää ja tuovat ravinteita takaisin vesipatsaaseen etsiessään ravintoa pohjasedimentistä. Säännöllinen kalastus pienentää särkikalakantojen kokoa ja voi myös sitä kautta parantaa vedenlaatua”, sanoo erikoistutkija Heikki Peltonen Suomen ympäristökeskuksesta.

Hoitokalastusta eli ei-kaupallisten kalalajien intensiivistä pyyntiä on käytetty vesienhoidossa jo pitkään, mutta vaihtelevin tuloksin. Epäonnistumisia on tullut, koska kalakantojen vaikutukset vesiekosysteemeissä tunnetaan huonosti ja siten kohteiksi on valittu vääränlaisia vesistöjä. Toisaalta, ilman vetäviä markkinoita tai jatkuvaa taloudellista tukemista vähäarvoisen kalaston pyynti hiipuu nopeasti.

Hoitokalastuksen tulisi kuitenkin olla pitkän aikavälin toimintaa, Heikki Peltonen muistuttaa.

”Vähäarvoisten kalojen runsas, kertaluonteinen poistaminen ei johda toivottuun tulokseen. Vesienhoidon osana kalastuksen tulisi olla jatkuvaa vuotuisen kasvun verottamista. Näin voidaan myös välttyä kalaston äkillisten vaihteluiden arvaamattomilta seurauksilta.”

Runsaat saalisvarat

Vuodesta 2010 valtion ja sittemmin yksityisen John Nurmisen Säätiön tukemana merialueiden kalastajien särkikalasaaliit ovat kohonneet 1960-luvun tasolle. Saalisvarat ovat todennäköisesti vielä paljon suuremmat.

Tulisiko intensiivisempää kalastusta pitää vesiensuojelusyistä joka tapauksessa yllä, riippumatta siitä, onnistuuko lupaavasti alkanut kaupallistaminen tuomaan särkikalat pysyvästi takaisin suomalaisiin ruokapöytiin? Mikä on hoitokalastuksen järkevä rooli osana yhteiskunnan tukemaa vesiensuojelua?

”Näihin kysymyksiin vastataksemme loimme pitkän aikavälin taloudellisen optimointimallin, jossa rajallisia resursseja suunnataan hoitokalastukseen ja maataloudesta tulevien huuhtoumien vähentämiseen. Hoitokalastuksen vaikutusten arvioinnissa otettiin huomioon sekä ravinteiden poisto saaliiden mukana että muutokset ravintoverkon toiminnassa”, erikoistutkija Antti Iho Luonnonvarakeskuksesta kertoo.

Kuva: Seppo Hyvönen

”Tutkimuksemme osoittaa, että kun särkikalojen kalastus vaikuttaa positiivisesti ravintoverkon rakenteeseen ja sitä kautta rehevyystasoon, särkikalakannat kannattaa pitää mahdollisimman alhaisella tasolla. Jos ravintoverkkovaikutuksia ei olisi, paras vaihtoehto olisi kohtuullinen kalastus, missä särkikaloja olisi enemmän, mutta saalis ja ravinteiden poisto olisivat suurimmillaan.”

Tutkimuksessa tehty sovellus kertoo, että esimerkiksi Varsinais-Suomen Mynälahdella särkikalojen tehokas kalastus voi tukea kustannustehokkaasti muuta vesiensuojelua. Vesiekosysteemien monimutkaisuuden takia tuloksiin tulee kuitenkin suhtautua vielä varovaisesti, käyttää hankkeissa tarkkaa harkintaa ja edelleen parantaa vaikutusten arviointimenetelmiä.

”Toisaalta rannikkokalastuksen elvyttäminen vuosikymmenien takaiselle tasolleen ei ole vesiekosysteemin kannalta kovin uhkarohkeaa. Ja parhaassa tapauksessa särkikalojen kalastus toimii alkuvaiheen jälkeen ilman taloudellista tukea, kun saaliille ovat muodostuneet toimivat markkinat ja jalostusketju”, Iho sanoo.

Luonnonvarakeskuksen, Suomen ympäristökeskuksen, Helsingin yliopiston ja Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen tutkimus “The Role of Fisheries in Optimal Eutrophication Management” on julkaistu Water Economics and Policy -lehdessä ja on ladattavissa lehden sivuilta. Tutkimus rahoitettiin Suomen Akatemian AKVA-ohjelmasta.

Katso myös