Uutiset Maatalous

MMM Terhi Mehtiön väitöstutkimuksen mukaan uusilla jalostusmenetelmillä voidaan parantaa lehmien rehunkäyttökykyä. Parempi rehunkäyttökyky tuo tuottajalle säästöjä rehukustannuksissa ja pienentää maidontuotannosta aiheutuvia päästöjä.

Lehmien rehunkäyttökyvyn parantaminen on ollut viime vuosina yksi eläinjalostuksen tutkituimpia aiheita. Jalostamista ovat kuitenkin hidastaneet monet seikat; rehunkäyttökykyyn vaikuttavien ominaisuuksien määrittely on ollut vaikeaa, mittaustekniikat ja -protokollat ovat olleet puutteellisia ja tietoja ei ole ollut riittävän suuresta eläinmäärästä geneettisiä analyysejä varten.

Terhi Mehtiö kehitti väitöstutkimuksessaan uusia menetelmiä, jotka auttavat lehmien rehunkäyttökyvyn jalostuksessa. Lehmäkohtaista rehunsulatuskykyä selvitettiin eläinten sontanäytteistä infrapunaspektroskopian avulla. Perinnöllinen vaihtelu rehunsulatuskyvyssä oli pientä, ja jalostuksen tuomat hyödyt pitää vielä punnita suhteessa näytteenoton kustannuksiin. ”Parannus rehunsulatuskyvyssä pienentäisi kuitenkin rehuntarvetta ja toisi säästöjä rehukustannuksiin, joten se voi tulevaisuudessa olla merkittävä kiinnostuksen kohde”, Mehtiö sanoo.

Paremmin rehua sulattavalle lehmälle jää enemmän rehun energiaa hyödynnettäväksi kuin saman määrän syövälle, huonommin rehua sulattavalle lajitoverille. Väitöstutkimuksen tulosten mukaan eläinten välillä oli perinnöllisiä eroja myös siinä, miten tehokkaasti ne käyttävät energian maidontuotantoon, ylläpitoon ja kasvuun. Näitä malleja voidaan hyödyntää tulevaisuudessa lehmien rehunkäyttökyvyn jalostusarvostelun kehittämisessä.

Maitonäytteestä tietoa jalostuksen tueksi

Rehunkäyttökyvyn jalostaminen voi kuitenkin vaikuttaa epäsuotuisasti eläinten hedelmällisyyteen ja terveyteen, mikäli se johtaa alkulypsykaudella eläinten huomattavaan laihtumiseen. Usein poikimisen jälkeen runsaan maidontuotannon alkaessa lypsylehmät alkavat käyttää omia rasvakudoksiaan energian tarpeen tyydyttämiseksi. Tilaa kutsutaan negatiiviseksi energiastatukseksi. ”Lehmät negatiivisessa energiastatuksessa voivat vaikuttaa hyvin tehokkailta. Tätä ominaisuutta ei haluta vahvistaa, sillä tilasta palautuminen vaatii resursseja ja pitkä ja syvä negatiivinen energiastatus voi vaikuttaa  epäsuotuisasti  hedelmällisyyteen ja terveyteen”, Mehtiö selvittää.

Väitöskirjassa kehitettiin indikaattori hankalasti mitattavan negatiivisen energiastatuksen arvioimiseksi. Kun lehmä käyttää rasvakudoksiaan, eli laihtuu, sen veren vapaiden rasvahappojen eli NEFA:n pitoisuus kasvaa, joten NEFA-pitoisuutta veressä voidaan pitää energiastatuksen biomarkkerina. Tutkimuksessa veren NEFA-pitoisuus määritettiin maitonäytteestä infrapunaspektrometriaa käyttäen. Tulokset osoittivat, että alkulypsykauden aikana maitonäytteestä määritetty veren NEFA-pitoisuus oli perinnöllinen, ja sillä oli kohtalainen perinnöllinen yhteys hedelmällisyyden kanssa. ”Näin ollen lehmien laihtuminen voidaan määrittää maitonäytteestä ja tietoa voidaan hyödyntää jalostuksessa. Silloin voidaan varmistaa, että lehmät palautuvat alkulypsykaudesta hyvin ja pysyvät terveinä ja hedelmällisinä, vaikka rehunkäyttökykyominaisuuksia lisätään jalostusohjelmaan”, Mehtiö kertoo.

MMM Terhi Mehtiö väittelee 30.9.2020 klo 13 Helsingin yliopistossa Viikissä Metsätieteiden talon Raisio-salissa aiheesta ”Genetics of novel feed efficiency and related traits in Nordic dairy cattle”.

Väitöstä on mahdollista seurata myös etänä Zoom-palvelun kautta. Vaihtoehtoisesti samaan Zoom-tapahtumaan voi liittyä myös seuraavin tiedoin: Meeting ID: 62 326 752 341 Salasana: 979979