Siirry pääsisältöön

Rakennuseristeiden ekologisuus kiinnostaa markkinoilla – luonnonmateriaalien ympäristövaikutukset vertailussa

Uutinen 25.1.2021

 

Uudet rahkasammalesta ja turpeesta valmistetut eristetuotteet sopivat selluvillan ja kutterinlastun ohella hyvin rakentamiseen ja kiinnostavat varsinkin hirsirakentajia. Niiden ympäristövaikutukset ovat kuitenkin selvästi selluvillaa ja kutterinlastua suuremmat, mutta prosessia kehittämällä niitä on mahdollista pienentää.

Rahkasammalesta ja turpeesta valmistettuja eristetuotteita ja niiden valmistuksen ympäristövaikutuksia tutkittiin Oulun ammattikorkeakoulu Oy:n (Oamk), Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Suomen metsäkeskuksen Paikalliset biopohjaiset rakennusmateriaalit -hankkeessa.

Kutterinlastu.

Hankkeessa tutkittiin irtomateriaaleina kutterilastua, selluvillaa, rahkasammalta ja turvetta sekä levytuotteina kahta Vapon koetuotannossa valmistettua tuotetta, joista toinen oli puhdasta turvetta ja toinen turpeen ja rahkasammalen sekoitetta.

– Eristävyydeltään parhaat materiaalit olivat rahkasammal, selluvilla ja turve-rahkasammallevy, mutta kaikki materiaalit osoittautuivat mittauksissa eristävyysominaisuuksiltaan käyttökelpoisiksi, kertoo Luken tutkija Marja Jallinoja.

Kutterinlastu ja selluvilla ovat jo markkinoilla vakiintuneita eristemateriaaleja. Turvetta ja rahkasammalta on Suomessa irtomateriaalina käytetty eristeinä perinteisessä puurakentamisessa, mutta niistä ei valmisteta kaupallisia tuotteita. Turpeesta sekä turpeen ja rahkasammalen sekoitteesta valmistetut levyeristeet ovat täysin uusia, vasta kehitysvaiheessa olevia tuotteita.

Perinteiset materiaalit yllättävän kilpailukykyisiä

Liiketoiminnallisia ominaisuuksia ja kaupallistamisen mahdollisuuksia selvitettiin haastattelemalla alan asiantuntijoita. Kaikilla luonnonmateriaaleilla – rahkasammal, turvesekoite ja kutterinlastu – on omia vahvuuksiaan ja ne soveltuisivat eristekäyttöön hyvin. Kutterinlastueristeellä on etulyöntiasema suhteessa muihin. Kutterinlastusta valmistettuja lämpöeristetuotteita on jo markkinoilla, ja sahateollisuuden aitona sivuvirtana sillä on monia myönteisiä myyntiargumentteja olemassa. Lämpöeristämisessä kutterinlastulla on lisäksi pitkä perinne.

Omakohtaisia kokemuksia näiden materiaalien käytöstä kysyttiin erityisesti hirsirakennuksia käsin veistäviltä, Suomen hirsitaito ry:n jäsenyrityksiltä. Yrittäjät suhtautuivat luonnonmateriaaleihin myönteisesti, vastanneista kaikki olivat valmiita käyttämään luonnonmateriaaleja tekemissään rakennuksissa. Kaikki kyselyyn vastanneet olivat myös valmiita suosittelemaan luonnonmateriaaleja niiden ekologisuuden ja alhaisen hiilijalanjäljen ansiosta. Suurimmiksi esteiksi luonnonmateriaalien yleistymiselle mainittiin vähäinen tietoisuus, toistaiseksi vaikeahko saatavuus ja uskottavan tutkimustiedon vähyys ostopäätöstä tehtäessä.

– Itsekin olin yllättynyt uusien materiaalien kilpailukyvystä suhteessa nyt vallalla oleviin eristeisiin – niin teknisiltä ominaisuuksiltaan, kuin muilta ostopäätökseen vaikuttavilta tekijöiltään, toteaa hankkeen liiketoimintamahdollisuuksia Oamk:ssa tutkinut Petri Luukkonen.

Selluvillan ja kutterinlastun ympäristövaikutukset pienet

Eristeiden ympäristövaikutukset laskettiin elinkaarimenetelmää käyttäen raaka-aineen hankinnasta tehtaan portille. Laskenta tehtiin eristeneliötä kohti, jonka lämmönläpäisykerroin on 0,17 W/m2K (ympäristöministeriön asetuksessa määritetty ulkoseinän lämmönläpäisykertoimen vertailuarvo). Laskennasta vastasi Luke.

Selvästi pienin fossiilinen ilmastovaikutus (hiilijalanjälki) ja primäärienergiankulutus oli selluvillalla ja kutterinlastulla. Molempien tuotteiden raaka-aine on kuivaa, ja niiden prosessointi eristeeksi kuluttaa vähän energiaa. Raaka-aineen tuotannon ympäristövaikutukset ovat pienet, sillä selluvilla valmistetaan keräyspaperista ja kutterinlastu on höylätyn sahatavaran valmistuksen sivutuote.

Suurimmat ympäristövaikutukset olivat levyeristeillä. Niiden valmistus on energiaintensiivistä – etenkin tutkimuksen  tuotantomittakaavassa, jossa prosessia ei ollut vielä energiankäytön suhteen optimoitu. Valtaosa fossiilisesta ilmastovaikutuksesta syntyi energialähteenä käytetystä nestekaasusta. Energiankulutus oli selvästi suurempaa kuin muilla eristeillä.

Turpeesta ja rahkasammalesta tehtyjen irtoeristeiden ilmastovaikutus ja energiankulutus olivat huomattavasti pienemmät kuin levytuotteilla, mutta silti moninkertaiset verrattuna selluvillaan ja kutterinlastuun. Näiden tuotteiden ilmastovaikutuksesta merkittävä osa muodostuu raaka-aineen tuotantoalueella.

 

Elinkaarilaskennan tulokset tutkituille eristemateriaaleille laskettuna yhtä eristeneliötä kohti, jonka lämmönläpäisykerroin on 0,17 W/m2K.