Uutiset Ilmasto, Maatalous, Ympäristö

Viljellyt turvemaat ovat merkittävä päästölähde etenkin alueilla, joilla turvemaita on paljon ja kivennäismaiden saatavuus on heikko. Turvepeltojen viljelyn päästöt vastaavat yli kymmentä prosenttia vuotuisista kasvihuonekaasupäästöistämme. Nyt tutkittavien keinojen avulla Suomi voisi kuitenkin jopa puolittaa turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt.

Turvemaihin on varastoitunut runsaasti hiiltä, joka vapautuu ilmakehään viljelyssä, kun ojitus ja viljelytoimet johtavat turpeen mikrobiologiseen hajotukseen. Suomessa raivataan edelleen uusia peltoja turvemaista, ja se on merkittävin syy siihen, mikseivät kasvihuonekaasupäästöt ole maataloudessa vähentyneet 2000-luvulla.

– Turvepellot voidaan kuitenkin nähdä myös isona hyödyntämättömänä päästövähennyspotentiaalina. Niihin kohdistuvien päästövähennystoimien hehtaarikohtainen vaikutus on moninkertainen kivennäismaiden vastaaviin verrattuna, joten pienelläkin alalla voidaan saada merkittävä vaikutus, kertoo tutkija Hanna Kekkonen Luonnonvarakeskuksesta (Luke).

Parhaat päästövähennysmahdollisuudet vajaatuottoisilla turvepelloilla

Luken SOMPA-hanke selvitti päästövähennysmahdollisuuksia kartoittamalla viljelyssä olevat turvemaat niiden sijainnin, viljelyintensiteetin ja jäljellä olevan turvekerroksen paksuuden perusteella. Tulokset on julkaistu Carbon Management -lehdessä.

Suomessa turvemaat sijoittuvat enimmäkseen pohjois-, itä- ja rannikkoalueille, joissa niiden merkitys viljelyssä on eteläisempiin maanosiin verrattuna huomattava. Turvemaita, joille löytyi tieto viljelykasvista, oli noin kymmenen prosenttia viljelyalasta eli hiukan alle 242 000 hehtaaria. Näistä viiden pohjoisimman ELY-keskuksen alueella sijaitsi noin 153 000 hehtaaria.

Nykyään tuotantokyvyltään huonot pellot tyypillisesti ohjautuvat laajaperäiseen, vajaatuottoiseen käyttöön, jossa pelto ei tuota ruokaa tai rehua. Se on kivennäismaille mahdollinen reitti palautua takaisin tuotantoon maaperän kunnon parannuttua esimerkiksi kesannoinnin avulla.

Sama ei kuitenkaan koske turvepeltoja, jotka happamuutensa, kosteutensa tai huonon kantavuutensa takia yleensä siirtyvät laajaperäisessä käytössä tuottamaan pelkästään päästöjä ruuan sijaan. Laajaperäistä alaa löytyi valtakunnallisesti noin 32 000 hehtaaria.

– Näillä laajaperäisillä, vajaatuottoisilla alueilla olisi suurin potentiaali päästövähennyksille, Kekkonen painottaa.

Keinona pohjaveden nosto säätösalaojituksella

Jos halutaan suuria ja pitkäkestoisia päästövaikutuksia, toimet tulisi kohdentaa erityisesti paksuturpeisille lohkoille. Turpeen hajotusta voisi hidastaa pohjaveden noston avulla eli säätösalaojituksella, kosteikkoviljelyllä tai ennallistamisella.

Tutkimuksessa tunnistettiin turvepatjaltaan yli 60 sentin syvyisiä, laajaperäisessä viljelyssä olevia paksuturpeisia maita eteläisestä Suomesta 10 500 hehtaaria. Tämä alue soveltuisi välittömästi vettämiseen, ja 53 000 hehtaaria voitaisiin vähitellen ohjata pohjaveden noston piiriin tuotannon siirtyessä kivennäismaille. Ohutturpeisia, laajaperäisiä turvepeltoja tunnistettiin noin 9 000 hehtaaria. Nämä pellot voisivat soveltua parhaiten metsitykseen.

– Vaikka turvepeltojen merkitys on pohjoisemman Suomen ruuantuotannolle suuri, niin 20 000 hehtaarin laajaperäisten turvepeltojen joukossa on myös niitä, jotka eivät enää ole tuottavassa kunnossa. Päästövähennyspotentiaaliltaan merkittävimpiä toimenpiteitä voisi kohdistaa niihin, Kekkonen pohtii.

Missä pohjavettä voitaisiin nostaa?

Tutkimuksen seuraava vaiheessa tunnistetaan alueet, joilla vesivarat riittävät pohjaveden nostoon.

– Jos potentiaalisimmilla kohteilla saataisiin merkittäviä päästövähennyksiä, voisi viljely esimerkiksi ruuantuotannolle olennaisilla ohutturpeisilla pelloilla jatkua miltei ennallaan. Niillä kuitenkin kannattaisi vaalia kasvipeitteisyyttä tai nostaa pohjaveden pintaa talvikaudeksi.

Kekkonen tarkentaa, että päästöjä eniten vähentävät toimet koskisivat pääasiassa ruuantuotannon ulkopuolista alaa. Vaikutukset elinkeinolle tai ruokaturvaan eivät olisi suuria. Jos lisäksi myös kaikki tuotantoon jäävät turvepellot saataisiin ympärivuotisesti kasvipeitteisiksi, toimenpiteiden avulla Suomi voisi puolittaa turvepeltojen kasvihuonekaasupäästöt.

SOMPA-tutkimushanke kehittää ekologisesti ja taloudellisesti kestäviä keinoja hoitaa suometsiä ja -peltoja niin, että samalla hillitään ilmastonmuutosta.