Metsäkauriiden ja valkohäntäpeurojen määrät ruokintapaikoilla suuria, myös kuokkavieraita paljon

Lounais-Suomessa 2020−2021 toteutetussa riistaruokintapaikkojen seurantatutkimuksessa yleisimmiksi ruokintapaikoilla kävijöiksi osoittautuivat metsäkauris ja valkohäntäpeura (valkohäntäkauris). Nisäkäskuvista 53 % oli metsäkauriista ja 37 % valkohäntäpeuroista. Käyntien määrään vaikuttivat talven olosuhteet, ruokintapaikan ympäristö, ruokinnassa käytetty rehu ja kuun vaihe.

− Seurantaa tehtiin riistakameroiden avulla yhteistyössä metsästäjien kanssa Kaarinan Kuusistossa, Porin Noormarkussa ja Salon Kiikalassa. Metsästäjät hoitivat ruokinnan ja pitivät kirjaa ruokinnoille viedyn rehun laadusta ja määrästä sekä alueilta metsästetyistä sorkkaeläimistä, kertoo Luken erikoistutkija Kaarina Kauhala.

Kuvia saatiin kaikkiaan yli 43 500. Metsäkauris (23 000 kuvaa) oli yleisin laji Kuusiston ruokintapaikoilla, valkohäntäpeura (16 200 kuvaa) Noormarkussa ja Kiikalassa. Hirviä (1 000 kuvaa) kävi ruokinnoilla eniten Kiikalassa. Kuusipeuroja (100 kuvaa) oli vain Noormarkussa ja villisikoja vain Kiikalassa.

− Suuret kuvamäärät kertovat tiheistä sorkkaeläinkannoista ja talviruokinnan merkityksestä, Kauhala kertoo.

Ruokinnoilla kävi yleisesti myös kuokkavieraita (3 200 kuvaa), kuten rusakoita, metsäjäniksiä, oravia, lintuja ja petoja. Pedoista yleisin vierailija oli kettu, toiseksi yleisin oli supikoira. Lisäksi ruokinnoilla kävi ilveksiä, mäyriä, näätiä ja susia sekä yksi ahma. Eri lajeja esiintyi myös samoissa kuvissa (esimerkiksi metsäkauris ja rusakko sekä vieraslajit valkohäntäpeura ja supikoira).

Pilottitutkimuksessa kartoitettiin etenkin sitä, miten sorkkaeläimiä ruokitaan, ruokinnoilla käyvien eläinten lajit ja lukumäärät sekä eri tekijöiden vaikutus kunkin lajin vierailuihin ruokinnoilla. Maa- ja metsätalousministeriö rahoitti hankkeen.

Mitä enemmän maatalousmaata ja lehtimetsää oli ruokintapaikan ympäristössä, sitä enemmän oli metsäkauriskuvia. Valkohäntäpeurakuvien määrä kasvoi, kun seka- ja havumetsien osuudet kasvoivat ja rakennetun alueen osuus pieneni. Hirvikuvien määrä kasvoi harvapuustoisen alueen osuuden kasvaessa. Mitä enemmän oli lehtimetsiä, sitä enemmän oli kuusipeurakuvia.

Rehua vietiin 26 ruokintapaikalle yhteensä 33 395 kg. Suurin osa rehusta oli kauraa, jonka määrä selitti metsäkauris- ja valkohäntäpeurakuvien määrää. Porkkanat, sokerijuurikkaat ja omenat houkuttelivat hirviä ruokinnoille.

Metsäkauris-, valkohäntäpeura-, rusakko- ja metsäjäniskuvia oli enemmän ankarana talvena 2021 kuin leutona ja lumettomana talvena 2020. Talvella ruokintapaikasta voi tulla elinpiirin keskus, joka tarjoaa riittävästi ruokaa ja vähentää liikkumisen tarvetta syvässä lumessa. Sen sijaan supikoirat ja mäyrät olivat enemmän liikkeellä ja kävivät ruokinnoilla leutona talvena.

Hirviä kävi ruokinnoilla eniten marraskuussa, valkohäntäpeuroja joulu- ja tammikuussa ja metsäkauriita ja rusakoita tammi- ja helmikuussa. Metsäkauris-, kuusipeura- ja kettukuvia oli melko paljon päivällä (21−37 %). Muiden lajien kuvista melkein kaikki olivat yökuvia.

Kuun vaihe vaikutti kuvien määrään. Kiikalassa, missä on susireviiri, vain kolme prosenttia hirvikuvista oli uudenkuun ajalta ja 38 % täysikuun ajalta. Kuusistossa sen sijaan vain kahdeksan prosenttia hirvikuvista tuli täysikuun aikana ja 18 % uudenkuun aikana. Noormarkussa, missä oli paljon ilveksiä, kuusipeurat näyttivät karttavan täysikuun aikaa ja suosivan uudenkuun aikaa. Kettukuvia tuli eniten täydenkuun aikana, kun taas ketun saaliseläimiä, rusakoita ja metsäjäniksiä, oli vähiten kuvissa täydenkuun aikana.

Metsästys seurannassa olleilta ruokintapaikoilta oli melko vähäistä. Kiikalassa ei ammuttu ruokintapaikoilta lainkaan, vaan metsästettiin koiran kanssa.