Uutiset Kala

ICES Journal of Marine Science -tiedesarjassa julkaistussa Luonnonvarakeskuksen (Luke) ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksessa on arvioitu alueella pesivien ja oleskelevien merimetsojen vaikutusta Merenkurkun ahvenkantoihin ja -saaliiseen. Pesivien merimetsojen suuri määrä tärkeällä ahventen kalastus- ja lisääntymisalueella voi pienentää ahvenkantoja ja -saaliita pesintöjen vaikutusalueella. Laajemmassa mittakaavassa saalistuksen vaikutus on vähäisempi.

Merenkurkussa on vuodesta 2016 alkaen pesinyt runsaasti merimetsoja. Niiden vaikutusta ahvenkantoihin selvitettiin merkintäkokeella vuonna 2018, jolloin alueella laskettiin 3 140 merimetson pesää. Yhteensä 1 977 ahventa merkittiin kalan nahan alle laitettavalla pienellä ja näkymättömällä PIT-merkillä.

– Merkintäkokeen perusteella voidaan todeta, että suuri pesivien merimetsojen määrä keskeisellä ahventen kalastus- ja lisääntymisalueella voi pienentää ahvenkantoja ja -saaliita paikallisesti. Laajemmassa mittakaavassa saalistuksen vaikutus vähenee. Kokonaisuutta tarkastellen Merenkurkun runsas merimetsokanta voi heikentää ahvenenkalastuksen kannattavuutta erityisesti pesimäkolonioiden vaikutusalueella, Luken tutkija Lari Veneranta sanoo.

Merkkejä löytyi kolonioista noin 9 prosenttia merkittyjen ahventen kokonaismäärästä. Tulosten perusteella voidaan arvioida, että koko pesimä- ja muuttokauden aikana merimetsot saalistivat enintään 20–33 prosenttia merkityistä ahvenista, jos mukaan lasketaan nuorten yksilöiden ravinnonkulutus ja oletetaan, että merimetsot pysyivät samalla alueella pesinnän jälkeen.

– Arvioimme kirjallisuustietojen perusteella, että merimetsojen pesintäaikaan noin puolet merimetsojen syömistä ahvenista ja niissä olevista merkeistä päätyi pesimäkolonioihin. Merkkien etsintä onnistui hyvin, ja testiemme mukaan pesimäalueille päätyneistä merkeistä noin 90 prosenttia oli löydettävissä etsintälaitteella, Veneranta kertoo.

Luken asiantuntija Annica Långnabba etsii merimetsojen syömien ahventen PIT –merkkejä Sommarö grund -saaressa Merenkurkussa. Etsintäalue jaettiin kaistoihin naruilla, jotta koko alue saatiin tarkistettua järjestelmällisesti. Kuva: Lari Veneranta, Luke.

Merimetsojen arvioitiin kasvattavan merkittyjen ahventen luonnollista kuolevuutta 7–26 prosenttiyksikköä. Ahventen kasvunopeus vaikuttaa siihen, kuinka suuri osa ahvenkannasta päätyy merimetsojen saaliiksi. Tyypillinen merimetson syömä ahven on noin 15 senttimetrin pituinen. Ahvenen ikä- ja kasvumääritysten perusteella noin puolet tutkimusalueen ahvenkannasta jää luontaisesti pienikokoiseksi ja puolet saavuttaa 3–4 vuodessa 22–25 senttimetrin kalastuskoon. Pienikokoiseksi jäävät yksilöt voivat olla koko ikänsä alttiina merimetson saalistukselle, mutta eivät ole juurikaan kalastuksen kohteena.

Pesimäkolonioita ympäröivällä 2 800 neliökilometrin kokoisella tilastoruudulla merimetsojen kuluttaman osuuden yli 2-vuotiaiden ahventen biomassasta ja tuotannosta arvioitiin olevan noin 8 prosenttia, kun muun luonnollisen kuolevuuden osuus oli noin 63 prosenttia ja kalastuksen 29 prosenttia. Muualta tulevien, läpimuuttavien merimetsojen saalistusta ei huomioitu laskelmissa.

Merenkurkun merimetsojen vaikutusta ahvenkantaan on arvioitu pitkällä aikavälillä

PIT-merkityt ahvenet olivat kooltaan 102–250 millimetriä, keskimäärin 182 millimetriä. Kalat nukutettiin ennen merkin injektoimista nahan alle selkäevän juureen. Kuva: Lari Veneranta, Luke.

Jos ahvenkanta harvenee, merimetso siirtyy käyttämään enemmän muita saalislajeja. Myös muu luonnollinen kuolevuus vähenee sekä ahventen kasvu voi nopeutua ja lisääntymisteho kasvaa.

– Nämä tekijät kompensoivat ainakin osittain merimetsojen saalistuksen ahvenkantaa vähentävää vaikutusta. Ahvenen runsauteen vaikuttavat eniten ympäristötekijät, kuten lämpötila poikasten ensimmäisenä kesänä, Luken vieraileva asiantuntija Outi Heikinheimo sanoo.

Merkintätutkimuksen tulosten ja muiden käytettävissä olevien aineistojen perusteella Merenkurkun merimetsojen vaikutusta ahvensaaliiseen on arvioitu pitkällä aikavälillä. Arvioinnissa on pyritty huomioimaan tausta-aineistoihin liittyvät epävarmuudet ja niiden vaikutukset tuloksiin. Mikäli merimetsojen lukumäärä ja 2-vuotiaan ahvenen tiheys säilyisivät pitkällä aikavälillä samalla tasolla kuin vuonna 2018, ahvenen saalisvähenemä pesivien merimetsojen saalistusalueella olisi enintään 32–67 prosenttia, jos oletetaan, että ahvenet eivät vaella, nuoret merimetsot ruokailevat samalla alueella kuin pesivät ja linnut pysyvät myös pesinnän jälkeen samalla alueella muuttomatkaan asti. Laajemmalle alueelle, tilastoruudulle yleistettynä, ahvensaalis heikkenisi korkeintaan 10–33 prosenttia.

– Koetuloksesta laajennetut kalastuksen saalista koskevat arviot ovat epätarkkoja, laajoja todennäköisyysjakaumia, koska lähtötiedot esimerkiksi ahventen populaatiodynamiikasta, alueellisesta jakaumasta ja liikkeistä ovat parhaimmillaan karkeita suuruusluokka-arvioita. Nämä todennäköisyysjakaumat tarjoavat silti parhaan käytettävissä olevan tiedon vuoden 2018 tasoisen merimetsokannan enimmäisvaikutuksesta Merenkurkun ahvenkantaan ja saaliiseen, sanoo Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitoksen lehtori Timo J. Marjomäki.

Tutkimus tehtiin osana Luken koordinoimaa ja Euroopan Meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamaa Tutkimuksen ja kalastajien kumppanuusohjelmaa. Ohjelman partnereita ovat Jyväskylän yliopisto, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) sekä Suomen ammattikalastajaliitto SAKL ry.

EU-lippu