Uutiset Ilmasto, Kala, Maatalous, Metsä, Monimuotoisuus, Riista, Talous, Ympäristö

Suomella on tällä vuosikymmenellä ensimmäistä kertaa realistinen mahdollisuus muuttaa merkittävästi luonnon monimuotoisuuden kehityssuuntaa. Viimeksi kuluneen 25 vuoden aikana on löydetty monia uusia keinoja luonnon tilan parantamiseksi. Yhteiskunnalta luonnon tilan heikkenemisen pysäyttäminen vaatii vahvan sitoutumisen sekä kaikkia yhteiskunnan osia läpäisevän rakenteellisen muutoksen. Nyt on toteutuksen aika.

Suomen ympäristökeskus ja Luonnonvarakeskus 

Luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä on ollut vaikea pysäyttää niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa. Valmistumassa olevan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) laajan tutkimuksen mukaan talouskasvu on merkinnyt luonnonvarojen hyödyntämisen kiihtyvää kasvua, eikä aineellisen hyvinvoinnin lisäämistä ole saatu kytkettyä irti luonnon monimuotoisuuden vähenemisestä. Tutkimus keskittyi Suomen kansallisen biodiversiteettistrategian ja toimenpideohjelman onnistumisen ja vaikutusten arviointiin.

Ilmassa on muutoksen merkkejä

– Ilmastonmuutoksen myötä on muistettu, että taloutemme ja yhteiskuntamme rakentuu edelleen luonnon varaan. Ilman suhteellisen vakaata ilmastoa ja toimivia ekosysteemejä Suomen ja maailman hyvinvointi ovat vaakalaudalla. Luonnonprosessien häiriöt voivat näkyä muun muassa ruokaomavaraisuuden heikentymisenä sekä erilaisina terveyteen liittyvinä riskeinä. Ilmastonmuutos on saanut suomalaiset ymmärtämään, että kehityksen suunnan kääntäminen edellyttää tekoja – hallinnosta yrityksiin, järjestöihin ja yksittäisiin kansalaisiin. Sama havahtuminen tarvitaan nyt myös luonnon elinvoimaisuuden turvaamisen osalta, sanoo tutkimusta johtanut biodiversiteettikeskuksen johtaja Petri Ahlroth SYKEstä.

Suomessa luonnon monimuotoisuuden turvaaminen on edennyt muun muassa hallinnon sektorivastuun, viestintä- ja kasvatusyhteistyön, vapaaehtoisen suojelun sekä maa- ja metsätalouden luonnonhoidon avulla. Maahamme on luotu toimivat perusrakenteet ja verkostot, joiden varaan jatkotoimet on hyvä rakentaa. Myös kansalaisten tietoisuus luonnosta ja sen merkityksestä on parantunut.

– Toteutetut toimet ovat olleet oikean suuntaisia, mutta riittämättömiä. Mittakaavan kasvattaminen on ollut välttämätöntä, ja parhaillaan otettavat uudet askeleet ovat erittäin tarpeellisia, Ahlroth toteaa.

Tekoja kaikilta

Viime vuosien aikana yritysten kiinnostus luonnon monimuotoisuuden suojeluun on kasvanut merkittävästi. Nyt myös kunnat ja seurakunnat ovat tulossa entistä laajemmin työhön mukaan. Tutkijat ehdottavat maakunnallisen monimuotoisuustyön lisäämistä ja kehittämistä sekä yritysten, finanssialan, järjestöjen ja säätiöiden roolin vahvistamista toimintaa koordinoivan valtionhallinnon rinnalla.

Luontopääoman hupenemiskehityksen kääntäminen vaatii toimivan lainsäädännön lisäksi nykyistä vahvempaa taloudellista ohjausta. Luonnolle haitalliset tuet tulee poistaa tai muuttaa luonnon monimuotoisuutta lisääviksi kannustimiksi. Muun muassa verotuksen keinoin luonnon monimuotoisuuden heikentymisen tulee koitua haitan aiheuttajan maksettavaksi, ja luonnon monimuotoisuutta lisäävästä työstä tulee palkita. Luontovaikutusten tulee jatkossa olla yksi julkisten hankintojen kriteeri. Koko kansantalouden tasolla tarvitaan maamme luontopääoman muutosten ottamista mukaan esimerkiksi kansantuotteen laskentaan, jolloin usein näkymättömäksi jäävän talouden luontoperustan – eliölajien, geenivarojen ja ekosysteemien – kunto voidaan ottaa huomioon päätöksenteossa.

Yksityisten kansalaisten rooli luonnon monimuotoisuuden turvaamisessa on keskeinen, mutta erityisesti kulutuksen ohjaaminen kestäväksi vaatii edelleen aktiivista työtä. Suomeen tulisi luoda tuotteiden ilmasto- ja luontovaikutuksista kertova kuluttajamerkintä, jotta kuluttajan olisi mahdollista tehdä luonnon kannalta myönteisiä valintoja. Kansalaisten tietoa ja tietoisuutta luonnosta ja sen merkityksestä tulee kasvattaa viestinnän ja koulutuksen keinoin. Perustuslakiin kirjatun kaikkien suomalaisten vastuun luonnosta täytyy konkretisoitua nykyistä paremmin, muistuttavat tutkijat.

Viime vuosina luonnon merkitys suomalaisten identiteetin ja hyvän elämän perustana on kasvanut. Tästä hyvinä esimerkkeinä ovat muun muassa elokuussa vietettävä Suomen luonnon päivä ja koronakriisin myötä nähty ihmisten voimakas tukeutuminen luonnossa liikkumiseen vaikeina aikoina.

Maankäyttö ratkaisee

Luonnon monimuotoisuus on elinympäristöjen laajuudesta ja kunnosta riippuvaa. Tästä näkökulmasta katsottuna maankäyttö on avainasemassa. Viime vuosikymmenten aikana joitakin elinympäristöjä heikentäviä toimia, kuten soiden ojituksia ja vesistöihin kohdistuvaa kuormitusta, on vähennetty, mutta samaan aikaan esimerkiksi metsien hakkuut ovat nousseet uudelle tasolle puun kysynnän voimakkaan kasvun seurauksena.

– Luonnon monimuotoisuuden näkökulmasta olisi keskeistä, ettei mikään ihmistoimi saisi enää johtaa luonnon monimuotoisuuden lisäheikennyksiin. Luonnonympäristöjen hitaasti etenevästä, mutta jatkuvasta nakertamisesta tulisi päästä siihen, että maan- ja luonnonvarojen käyttö on vähintään neutraalia eikä se aiheuta luonnonympäristöjen nettohävikkiä. Jo pelkästään tätä periaatetta noudattamalla päästäisiin pitkälle, kertoo tutkija Ari-Pekka Auvinen SYKEstä.

Vielä parempi tavoite olisi nettopositiivinen vaikutus. Tällöin maankäytön ratkaisut lisäisivät monimuotoisuutta sen vähentämisen sijaan. Tähän voidaan päästä muun muassa ekologisen kompensaation ja erilaisten luontopohjaisten ratkaisujen, kuten vesien- ja tulvansuojelukosteikkojen keinoin.

Biodiversiteetti on osa kestävää kehitystä

Kestävää kehitystä ei voida saavuttaa, mikäli sen luontoperusta ei ole kunnossa. Luonnon monimuotoisuuden vaaliminen tulee kytkeä yhteen muihin yhteiskunnan tärkeisiin päämääriin ja laajimmillaan osaksi kestävää kehitystä. Suurimpien ympäristöongelmiemme – ilmastonmuutoksen, luonnon monimuotoisuuden vähenemisen ja luonnonvarojen kiihtyvän käytön – ratkaisujen tulee tukea toisiaan.

– On nähtävissä, että uusiutuvista raaka-aineista valmistettujen tuotteiden tarve kasvaa maailmanlaajuisesti, kun siirrymme fossiilisesta ilmastoviisaaseen talouteen. Tällöin myös suomalaisen biomassan kysyntä todennäköisesti kasvaa. Yksi suurimmista haasteista on varmistaa luonnon monimuotoisuuden säilyminen näiden paineiden alla. On hyvä muistaa, että monimuotoiset monilajiset elinympäristöt ovat yksi parhaimpia vakuutuksia Suomea uhkaavien häiriöiden, kuten metsien hyönteistuhojen varalta, toteaa Senior advisor Taneli Kolström Lukesta.

Kestävän kehityksen periaatteiden mukaan luonnon monimuotoisuuden turvaamisen tulee olla taloudellisesti ja sosiaalisesti oikeudenmukaista. Tämä voi tarkoittaa monimuotoisuuden suojelun vuoksi menetettyjen tulojen korvaamista elinkeinojen harjoittajille. Toisaalta se tarkoittaa myös sitä, että meillä kaikilla suomalaisilla – myös vielä syntymättömillä sukupolvilla – on mahdollisuus nauttia monimuotoisesta luonnosta.

Uhkista mahdollisuuksiin

Suurimmiksi luontoon kohdistuviksi paineiksi tutkimusryhmä nimesi aiempien uhanalaisarvioiden pohjalta maa- ja metsätalouden, rakentamisen ja muun maankäytön sekä ilmastonmuutoksen, saastumisen ja rehevöitymisen. Elinympäristöistä uhanalaisimpien – perinneympäristöjen – lisäksi tarvetta toimenpiteisiin on etenkin soilla ja muilla kosteikoilla, Itämeressä ja rannikolla sekä sisävesissä. Ilmastonmuutoksen vaikutukset kohdistuvat nopeimmin tunturiluontoon.

– Viime vuosikymmenellä parhaimmin onnistuneita toimenpiteitä olivat uhanalaisten ja puutteellisesti tunnettujen metsälajien tutkimusohjelma PUTTE ja vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma VELMU. Niiden toteutukseen panostettiin taloudellisesti, ja hankkeiden tiedotus lisäsi kansalaisten kiinnostusta ja tietämystä monimuotoisuudesta. Lisäksi näiden hankkeiden tuloksia on viety käytännön suunnittelutyöhön laajasti, arvioi biologi Eija Kemppainen SYKEstä.

Useimpien 2010-luvulla monimuotoisuuden suojelemiseksi tehtyjen toimenpiteiden vaikutus luonnon kehitykseen arvioitiin kuitenkin pieneksi. Edistystä on tapahtunut, mutta se ei ole ollut kokonaismittakaavassa merkittävää. Kunnianhimon taso ei ole toistaiseksi ollut riittävä. Hyvä uutinen on kuitenkin se, että nykyisen luonnon monimuotoisuuden toimenpideohjelman 105 toimenpiteestä yli neljäsosalla on tutkimuksen mukaan suuri potentiaali vaikuttaa luonnon monimuotoisuuden kehitykseen tulevaisuudessa. Useita vaikuttavia keinoja on siis valmiiksi tarjolla.

Globaali vastuu

Luonnon monimuotoisuuden väheneminen on – aivan kuten ilmastonmuutos – ensisijaisesti globaali huolenaihe. Suomalaisten luontojälki ulottuu ylikansallisten hankintaketjujen myötä lähes kaikkialle maailmaan. Tutkimusryhmälle tuli yllätyksenä, että luonnon monimuotoisuuden suojelu on jäänyt pois hallitusohjelmassa mainituista Suomen kehitysyhteistyön tavoitteista ja miten siihen suunnatut kehitysyhteistyövarat ovat viime vuosina vähentyneet.

– Tätä ei voida pitää kestävänä ratkaisuna. Suomen tulee tuntea vastuunsa luonnosta myös globaalisti. Meillä olisi paljon annettavaa esimerkiksi luontoon liittyvien ratkaisujen ja tietotaidon viennissä maailmalle. Maallamme on asiasta myös hyvää kokemusta, sillä olemme aikaisemmin olleet aktiivinen toimija luonnon monimuotoisuuden saralla myös kehittyvissä maissa, toteaa kehittämispäällikkö Jukka-Pekka Jäppinen SYKEstä.