Uutiset Kala

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat lähtevät 21.9. tutkimusmatkalleen Itämerelle keräämään tietoa silakka- ja kilohailikantojen tilasta. Tämänvuotisella matkalla erityisinä kiinnostuksen kohteina ovat kuluvan ja viime vuoden havaintojen pohjalta silakoiden laihtuminen ja koon pieneneminen sekä niiden määrän väheneminen. Matka tehdään entiseen tapaan Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) tutkimusalus Arandalla.

Selkämeren silakoiden laihtumista (kuntokertoimen pienentyminen) havaittiin jo viime vuonna tehdyn tutkimusmatkan saalisaineistosta (uutinen).

– Kalojen laihtuminen ja kasvun heikentyminen johtuu yleensä ravinnon vähyydestä, joka puolestaan on yleensä seurausta lajin sisäisestä ja/tai lajien välisestä ravintokilpailusta, kertoo Luken tutkija Jukka Pönni.

Vuosina 2019 ja 2020 Pohjanlahden (Selkämeri ja Perämeri) silakkakiintiötä pienennettiin huomattavasti kanta-arvioon liittyneen epävarmuuden vuoksi. Tämä on silakkakannan kasvaneen yksilömäärän ohella saattanut johtaa lajinsisäisen ravintokilpailun kiristymiseen. Myös Selkämerellä runsastunut kolmipiikki kilpailee ravinnosta saman kokoluokan silakoiden kanssa.

Ruotsalaiset ammattikalastajat ovat puolestaan raportoineet tänä vuonna silakoiden määrän vähenemisestä Itämeren Pääaltaalla sekä silakoiden koon pienenemisestä Pohjanlahdella.

Pientä silakkaa on nyt runsaasti liikkeellä

Kaikuluotauksen mukaan vuonna 2020 silakoita oli pienten yksilöiden runsauden myötä enemmän kuin kertaakaan vuodesta 2007 alkaneessa aikasarjassa (kuva).

– Tänä vuonna rannikolla silakkaa pyytävät verkkokalastajat ovat kertoneet samansuuntaisia viestejä. Heidän mukaansa pienikokoista kalaa, todennäköisesti silakkaa, on nyt hyvin runsaasti, kertoo Luken erikoistutkija Jari Raitaniemi.

Silakoiden runsaus kaikuluotaustutkimusten perusteella Selkämerellä vuosina 2007–2020 (miljoonaa yksilöä).

Vuosittain tehtävä tutkimusmatka on osa koko Itämeren käsittävää, kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) koordinoimaa hanketta (BIAS eli Baltic International Acoustic Survey), jossa kaikki Itämeren maat tutkivat alueensa lähes samanaikaisesti. Tutkimus tehdään syksyllä, jolloin silakat ovat syönnösalueillaan ulapalla ja samanaikaisesti siksi, että siten minimoidaan samojen kalojen kahdesti havaitsemisen riski niiden vaeltelun vuoksi. Matkalla kerättyä tietoa hyödyntää muun muassa ICES, joka antaa suosituksen suurimmista kestävistä saalismääristä.