Uutiset Ruoka

Ruokajärjestelmään tarvitaan muutosta, jotta siitä tulisi nykyistä kestävämpi ja jotta se voisi kilpailukykyisesti vastata monimuotoisuuden hupenemisen ja ilmastonmuutoksen mukanaan tuomiin haasteisiin. Ruokajärjestelmää kehitetään yhdessä, ja Suomella on täydet mahdollisuudet olla vastuullisen ruokaketjun ja kestävän biotalouden kilpailukykyinen edelläkävijä. Tämä oli Luke Circles -kiertueen päätöstapahtuman Ruoka-areenan kantava teema 2.10. Helsingissä.

Kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio uskoo, että Suomella on täydet edellytykset tulla kestävän ruoantuotannon mallimaaksi.

Tilaisuudessa tarkasteltiin ruokajärjestelmää monista näkökulmista. Maa- ja metsätalousministeriön kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio haastoi rakentamaan kestävän, kannattavan ja tuottavan ruokajärjestelmän. – Jos joku maa siihen pystyy, niin se on Suomi, vakuutti Husu-Kallio.

Tulevaisuuden ruokajärjestelmää rakennetaan monesta näkökulmasta, mutta kenen ehdoilla sitä tehdään ja kenen vastuulla kestävämmän ruokajärjestelmän rakentaminen on?

Kenellä on vastuu tulevaisuudestamme?

Tutkija Galina Kallio Aalto yliopistosta haastoi ruokajärjestelmää kommenttipuheenvuorossaan perusteellisemmin. Pelkkä oireiden hoitaminen ei riitä, jos maapallon kantokyky ylitetään joka vuosi yhä aikaisemmin. Kallio pyysi ihmisiä pohtimaan, miten maatalous pitäisi organisoida, jos ruokajärjestelmän keskiöön otetaan planetaariset rajat, paikallisten ekosysteemien rikastaminen ja ravintorikas ruokavalio.

Muutosta kestävään järjestelmään jarruttaa se, että lähtökohdaksi otetaan ensisijaisesti talouskasvu, vaikka tärkeintä pitäisi olla ekosysteemien kantokyky ja hyvä ravitsemus. Rahatalous määrittelee myös tutkimuksen näkökulman, eikä tällöin uskalleta tai osata kysyä niitä kysymyksiä, joita ilmastokriisin ratkaisut edellyttävät. Kallio näkee, että talousjärjestelmä todennäköisesti murtuu vain jonkin ison mullistuksen, kuten öljykriisin, seurauksena.

Kallion yksi visio tulevaisuuden maataloudesta on regeneratiivinen kumppanuusmaatalous, jossa ekosysteemin kestävyyttä voidaan tarkastella paikallisesti. Kun katsotaan esimerkiksi yhden henkilön tai Suomen päästöjä, voi tuntua siltä, että meidän ratkaisuillamme ei maailman mittakaavassa ole väliä. Kun näkökulma on paikallinen, ratkaisujen merkityksellisyys erottuu.

– Vastuuta ruokajärjestelmän muutoksesta ei toisaalta voi sälyttää vain kuluttajille. Poliittisten päättäjien ohella myös tutkijoiden olisi otettava enemmän vastuuta, sanoo Kallio.

– Kumppanuusmaatila voi olla osuuskunta, jossa osalliset saavat osuuden maatilan sadosta – viljelijä saa palkan tekemästään työstä ja tuotannon riskit jakaantuvat. Terveellisen ruoan lisäksi regeneratiivinen maatalous voi tuottaa ekosysteemipalveluita, kuten ilmastohyötyjä, monimuotoisuutta ja sosiaalista hyvinvointia. Mallissa maataloudesta vieraantuneet kuluttajat voivat päästä lähemmäs tuotantoa, ja näin tuntea osallisuutta siihen, sanoo tutkija Galina Kallio.

Tutkimuksella vastuu?

Lauri Reuterin mielestä kestävän valinnan on oltava kuluttajalle helppo.

Ruoka-Areenan yleisössä ollut biotekniikan tohtori Lauri Reuterkin painottaa tutkijoiden vastuuta tulevaisuudesta. – Emme saa vain todeta, että lihankulutus tulee kasvamaan. Pitäisi sanoa, että lihankulutus on nyt tämä ja tulevaisuudessa sen pitäisi olla tämä. Tutkijoiden on otettava kantaa siihen, millainen maailman pitäisi olla!

Kuluttajan käytös ohjaa sitä, mitä tapahtuu, mutta kuka ohjaa kuluttajan käytöstä? Kuluttaja ei myöskään osaa pyytää sitä, mitä hän tarvitsee 10 tai 20 vuoden kuluttua. – Teknologia voi tarjota kuluttajalle uusia mahdollisuuksia toimia toisella tavalla. Sovellus voi vaikka sanoa, että vaihdetaanpa nämä tuotteet päittäin, jotta minimoidaan ilmastovaikutus. Kestävän valinnan on oltava kuluttajalle helppo, sanoo Reuter.

Ruokajärjestelmän on uudistuttava kilpailukykyisesti

Uusi alku -selvityksen laatinut Reijo Karhinen painotti, että kiihtyvän muutoksen maailmassa menestystä ei voi rakentaa vanhojen vahvuuksien varaan. Tulevaisuuskestävän ruokaketjun on uudistuttava vähintään samalla nopeudella kuin toimintaympäristökin muuttuu.

Oleellista on, että kuluttajan ja tuottajan välimatkaa voidaan lyhentää, ja että myös hallinnossa on riittävästi tietoa kuluttajakysynnästä.

Luken erikoistutkija Csaba Jansik muistuttaa, että ruoantuotannon on oltava kannattavaa, ja tämä on pidettävä mielessä myös muutoksessa kohti kestävämpää järjestelmää. – Maailmassa on paljon kannattavia yrityksiä, jotka toimivat ympäristövastuuttomasti, mutta kannattamattomia ja ympäristövastuullisia yrityksiä ei ole. Jos muutosta ei saada tehtyä kannattavasti, sitä ei saada tehtyä.

Kestävän ruokajärjestelmän on Jansikin mukaan toimittava kustannustehokkaasti, ja sillä on oltava kykyä myydä kansainvälisille markkinoille. – Kasvu syntyy ulkomaanmarkkinoilta ja jalostusarvoa lisäämällä. Kysymys kuuluukin: Saako Suomen elintarvikesektori ulosmitattua ympäristöhyödyllisyyttä vientimarkkinoilta? Jansikin mukaan suomalaisella ruoantuotannolla on merkittäviä kilpailuetuja, kuten vastuullisuus, puhtaus, turvallisuus ja jäljitettävyys, joilla voimme pärjätä kestävyysmarkkinoilla. – Emme ole päässeet vielä ulosmittaamaan näitä etuja.

Luken tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio sanoi, että tehotuotanto on menneisyyden trauma, jonka vuoksi tehokkuus-sana on maatalouden kontekstissa väheksytty. On muistettava, että tehokkuus on tehottomuuden vastakohta. – Maataloudessa kestävä tehostaminen nojaa oikein kohdennettuihin ja mahdollisimman pehmeisiin ratkaisuihin​. Siinä huomioidaan kestävyyden eri näkökulmat, niin taloudellinen kannattavuus, ympäristöhyödyt kuin sosiaalinen hyväksyttävyys.

Luken pääjohtaja Johanna Buchert peräänkuulutti yhteistyötä.  – Meillä on aarrearkku käsissämme, ja vientimahdollisuuksia on. Haastan meidät yhteistyöhön. Elinkeinoelämän ja tutkimuksen on verkostoiduttava entistä enemmän. Ottakaa riskejä ja olkaa rohkeita.

Taigawise Oy:n yrittäjä Hanna Liappis kannustaa suomalaisia ruokajärjestelmän toimijoita vastuullisuusviestintään. – Pitäisi olla rohkeampia ja kertoa todennettuja asioita, Liappis sanoo. Yrittäjä on kirjoittanut kollegoidensa kanssa oppaan ”Menesty yritysvastuulla – käsikirja kokonaisuuteen”, jossa tuodaan esiin ympäristö-, sosiaalinen ja taloudellinen näkökulma vastuullisuuteen. Johanna Tanhuanpää INVENIRE Oy:stä lisää, että vastuullisuusviestintä on vietävä tarpeeksi pitkälle, ja esimerkiksi kuluttajalle on kerrottava, mitä merkitystä valinnoilla on. – Myös vastuullisuuden eri aspektit on tuotava esille, ei vain ympäristövastuullisuutta, asiat eivät ole mustavalkoisia.
Kuluttajat ennakoivat muuttavansa ruokavaliota kasvispainotteisemmaksi. Erikoistutkija Terhi Latvala tutkii kuluttajien asenteita ja kysyntää. Hän kertoi, että 2-3 vuoden päästä puolet kuluttajista arvioi lisäävänsä kasvisten, kalan, palkokasvien ja kasvispohjaisten proteiinituotteiden käyttöä. Parikymmentä prosenttia arvioi vähentävänsä lihankulutusta. Yleisesti maataloudelta suomalaiset odottavat kotimaisen tuotannon, ruokakulttuurin ja työpaikkojen säilymistä sekä ympäristövastuullisuutta.
Luken erikoistutkijat Juha-Matti Katajajuuri ja Merja Saarinen keskustelivat debatissa Atria Oy:n tutkimus- ja kehitysjohtaja Anu Saranpään ja Valion kehityspäällikkö Virpi Klingin kanssa. Markus Liimatainen johti puhetta.
Tutkija Elina Virkkunen, kansliapäällikkö Jaana Husu-Kallio, johtava tutkija Perttu Virkajärvi ja tutkimusprofessori Pirjo Peltonen-Sainio.