Uutiset Kala, Ruoka, Ympäristö

Kalojen kyky hyödyntää syötetty rehu kasvuun on tehnyt vesiviljelystä yhden tehokkaimmista keinoista tuottaa eläinproteiinia. Tätä ovat edesauttaneet modernit valintajalostuksen läpikäyneet viljelykalakannat, kalojen optimoitu ruokinta ja nykyaikaiset rehut.

Vaakakupin toisella puolella ovat vastaavasti lisääntyvän tuotannon mukanaan tuoma ekologinen kestävyys, rehuraaka-aineiden rajallinen saatavuus ja eläinten hyvinvointiin liittyvät tekijät.

Kalanrehuista odotetaan ratkaisuja

Vesiviljelyyn perustuvan elintarviketuotannon kannalta lähitulevaisuuden suuret kehitysodotukset on ladattu etenkin kalanrehuihin. Käytettävältä elintarviketurvalliselta rehulta edellytetään toisaalta alhaista ympäristökuormittuvuutta, mutta samalla sen pitäisi olla hyvin sulavaa ja vastata kasvatettavan kalan ravintosisältötarvetta. Kun samassa paketissa pitäisi olla vielä edullinen hankintahinta, nopea lisäkasvun tuotto ja kaloille hyvin maistuva, terveellinen tuote, alkaa vaadittavien ominaisuuksien lista olla pitkä.

Rehuissa käytettävän kalajauhon ja -öljyn osittainen korvaaminen kasviperäisillä proteiineilla on ollut rehututkimuksen ja kehityksen keskiössä jo yli kaksi vuosikymmentä. Vaihtoehtoisina raaka-aineina on käytetty etenkin maissia, soijarouhetta, vehnää, härkäpapua sekä rypsi- tai rapsiöljyä.

Haasteena näiden korvaavien kasviperäisten raaka-aineiden käytölle on niiden ravitsemukselliset haitta-aineet, kuten fytaatti, saponiinit ja trypsiininestäjät. Haitta-aineiden vähentämiseksi raaka-aineita voidaan kuitenkin esikäsitellä monin eri tavoin. Kasviperäisissä raaka-aineissa olevan fytaattifosforin sulavuutta saadaan parannettua lisäämällä rehuun esimerkiksi Bacillus-bakteerien avulla tuotettua fytaasientsyymiä. Muita kasviraaka-aineiden esikäsittelytapoja ovat mm. kuoriminen, lämpökäsittely, uutot ja fermentointi.

Ruokintakoe käynnissä

SIMBA-hankkeen kalanruokintakoe käynnissä PaltamossaEU:n Horisontti 2020 -ohjelman rahoittaman kansainvälisen SIMBA-hankkeen yhtenä tavoitteena on tuottaa ja testata vaihtoehtoja kalanrehujen kalapohjaisille raaka-aineille. Luke Paltamon toimipaikassa syys-marraskuussa 2020 toteutettavassa merilohien ruokintakokeessa on käytössä standardirehun lisäksi kaksi erilaista testirehua, joissa puolet (50 %) standardirehun kalapohjaisista raaka-aineista on korvattu osittain laktofermentoiduilla kasviraaka-aineilla. Soijapohjaisessa rehussa fermentoidun soijan osuus on 30 % ja rapsipohjaisessa rehussa fermentoidun rapsin osuus on 15 %. Kokonaisenergian, raakarasvan ja raakavalkuaisen määrät ovat kaikissa kolmessa rehussa samat (22,4 MJ/kg, 22 %, 44,1 %). Samanaikaisesti koostumukseltaan samanlaisilla rehuilla tehdään ruokintakokeita myös Espanjassa ja Norjassa. Näissä kokeissa kalalajeina ovat meriahven, pargo ja merilohi.

Useissa tutkimuksissa kalaperäisen raaka-aineen korvaaminen isommassa määrin kasviperäisillä ainesosilla on osoitettu heikentävän kalojen kasvukykyä. Siksi kaloille sopivien lisäainetasojen määrittäminen vaarantamatta niiden kasvua ja terveyttä on edelleen tärkeimpiä rehututkimusten painopisteitä. Paltamon kasvatuskokeessa testirehuja syöviä kalaryhmiä verrataan standardirehua saavaan kalaryhmään. Kaikki kokeessa olevat kalat ovat mikrosirumerkittyjä, joten niiden kasvua ja kuntoa voidaan seurata yksilöllisesti kokeen aikana. Kaikkiaan 10 viikkoa kestävässä kokeessa kaikki kalat punnitaan kolme kertaa ja samalla seurataan niiden yleistä kuntoa. Kalaryhmien seurantaa ja näytteenottoa jatketaan vielä 10 viikon koejakson jälkeen, tulevan talven ajan, sillä tähän mennessä saadut tulokset ovat olleet lupaavia.

Terveysvaikutuksia ruokavaliosta – niin kaloille kuin ihmisille

Ravitsemuksellisten tarpeiden lisäksi uusilla rehuilla tavoitellaan myös muita positiivia terveysvaikutuksia kaloille. Testirehujen fermentoiduilla lisäaineilla pyritään vaikuttamaan kalan suoliston mikrobilajiston koostumukseen, sillä jo lyhytaikaisten ruokavaliomuutosten on todettu johtavan mikrobiomin muutoksiin.

Lähtöoletuksena on, että samalla kun terveydelle edulliset maitohappobakteerit muokkaavat kalan suoliston mikrobiomia ja vievät elintilaa haitallisilta mikrobeilta, myös ominaisuuksiltaan antioksidanttiset, anti-inflammatoriset ja antimikrobiaaliset metaboliitit eli aineenvaihduntatuotteet voisivat edistää hyödyllisten bakteerien määrää ja lisätä kalojen vastustuskykyä erilaisia taudinaiheuttajia vastaan. Ruokintakokeessamme näitä mahdollisia mikrobiomimuutoksia selvitetään eri koeryhmien kalojen suolistonäytteistä. Lajistokoostumuksen määritys perustuu metagenomiikkaan, eli lajien tunnistukseen näytteistä eristetyn DNA:n perusteella.

SIMBA-hankkeen yhtenä tavoitteena on edistää tietämystä ravintoaineiden tarpeista ja tuottaa tietoa mm. uusien, innovatiivisten rehujen terveysvaikutuksista kaloille. Mikrobiomien tuntemus ja niiden hyväksikäyttö voivat myös auttaa mikro- ja makrolevien sekä merilevän biomassan viljelyssä ja rehuraaka-aineen tuotannossa. Merilevät ovat nopeimmin kasvavia kasveja, jotka muuttavat suuria määriä hiilidioksidia hapeksi ja niitä pidetään yleisesti tulevaisuuden ravintona ihmisille ja muille eläimille. Koska merilevät ovat kalojen kasvulle välttämättömien monityydyttymättömien rasvahappojen lähde, on mahdollista, että niitä voidaan vielä paremmin sisällyttää kalanrehuihin kuin nyt käytössä olevia kasviraaka-aineita. Samalla niillä voisi olla positiivisia vaikutuksia kalojen lisäksi myös meidän, loppukuluttajien, hyvinvointiin.

Katso myös