Uutiset Metsä, Yleinen, Ympäristö

Lappiin sijoittuvia ympäristökiistoja ja niiden hallintaa luonnehtii toimijoiden moninaisuus ja kohtaamattomuus todetaan Luonnonvarakeskuksessa (Luke) ja Helsingin yliopistossa tehdyssä tutkimuksessa. Luonnonkäytön ja ympäristökiistojen hallinnassa kulttuurisensitiivisestä lähestymistavasta olisi hyötyä.

Lapissa korostuu perinteisten elinkeinojen kuten poronhoidon ja luonnonvarojen kotitarvekäytön merkitys ja arvostus, mutta niiden saamia kulttuurisia sisältöjä ei aina tunnisteta. Luonnonvarakeskuksen tutkija Mikko Jokisen väitöskirjatutkimuksen teesi on, että luonnonkäytön ja ympäristökiistojen hallinnassa tarvitaan kulttuurisensitiivistä otetta, joka tunnistaa ja ottaa huomioon Lapin yhteiskunnalliset ominaispiirteet.

Jokisen tutkimuksen maantieteellinen pääpaino on saamelaisten kotiseutualueella Ylä-Lapissa, ei kuitenkaan tiukasti sinne rajautuen. Nopean kulttuurimuutoksen läpikäyneessä Ylä-Lapissa menneisyys on vahvasti läsnä ja selittää paikallisten ihmisten luonnonkäyttöön liittämiä arvostuksia ja merkityksiä.

– Luonnonsuojelu on varsinkin Ylä-Lapissa merkittävä maankäyttömuoto, jonka toteuttaminen kaipaa kulttuuriset tekijät tunnistavia ja avoimempia lähestymistapoja saavuttaakseen paikallisväestön hyväksynnän ja tuen, sanoo Jokinen. Luonto, siellä toimiminen ja pärjääminen, on lappilaisen identiteetin kulmakiviä. Lapin ulkopuolelta tuleva ohjaus ympäristöasioissa koetaan herkästi lappilaisia loukkaavana tekona, vaikka siitä ei olisikaan kysymys.

Jokisen tutkimuksen keskeisiä havaintoja on, että Lappiin sijoittuvia ympäristökiistoja ja niiden hallintaa luonnehtii toimijoiden moninaisuus ja kohtaamattomuus. Luonnonkäyttöön liittyy sekä laajasti jaettuja että tosistaan eriäviä näkemyksiä. Näille näkemyksille ja käsityksille rakentuu Lapin luonnonkäytön kulttuuri, joka ilmenee ympäristökiistoissa ja kiistojen osapuolien asenteissa.

Osapuolten roolit ja motiivit ympäristökiistojen käsittelyssä ovat usein epäselvät tai ongelmalliset, eikä jaettua ymmärrystä kiistan luonteesta, syistä ja mahdollisista seurauksista useinkaan synny.

Jokisen mukaan suomalaiselta yhteiskunnalta ja valtion maita hallinnoivalta Metsähallitukselta on puuttunut sellaisia institutionaalisia rakenteita ja toimintatapoja, jotka olisivat kulttuurisensitiivisiä ja kykenevät sosiaalisesti kestävästi hallinnoimaan Lapin luonnonvaroja ja niitä koskevia kiistoja. Uusia aiempaa parempia toimintatapoja on kuitenkin viime vuosina otettu käyttöön.

– Luonnonsuojeluhankkeissa kannattaa jatkossa hyödyntää luontoon ja sen käyttöön liittyvää kulttuurista tietoa yhdessä ekologisen tiedon kanssa, jotta hankkeet saavat myönteisen vastaanoton, summaa Jokinen.

Jokisen väitöskirjatutkimuksen aineisto ja tulokset perustuvat henkilökohtaisiin haastatteluihin, kyselytutkimuksiin, asiantuntijanäkemyksiin ja etnografiseen kenttätyöhön. Mikko Jokinen työskentelee tutkijana Luonnonvarakeskuksessa Rovaniemen toimipaikassa

Väi­tös:

MMM Mikko Jokinen väittelee 20.9.2019 kello 12 Helsingin yliopiston bio- ja ympäristötieteellisessä tiedekunnassa aiheesta ”Lapin ympäristökiistojen kulttuuriset tekijät” (Cultural Factors of Environmental Disputes in Lapland). Väitöstilaisuus järjestetään osoitteessa Porthania PIII, Yliopistonkatu 3, Helsinki. Vastaväittäjänä on professori Jarno Valkonen, Lapin yliopisto, ja kustoksena on professori Päivi Haapasaari.

Väitöskirja julkaistaan sarjassa Dissertationes Forestales. Väitöskirja on myös elektroninen julkaisu ja luettavissa E-thesis -palvelussa.

Lähde: Helsingin yliopisto