Uutiset Maaseutu, Ruoka

Lähiruoan ympäristömyönteisyys voidaan arvioida yhteisesti hyväksytyin mittarein sekä paikallisen tuottajan että paikallisen kuluttajan näkökulmasta. Tämä toivottavasti lisää lähiruoan käyttöä myös julkisissa hankinnoissa.

Oman alueen raaka-aineista ja tuotantopanoksista tuotettua ruokaa kutsutaan lähiruoaksi. Mutta miten ympäristöystävällisiä nämä tuotteet todella ovat? Voitaisiinko lähiruokaa käyttää myös koulujen, päiväkotien, sairaaloiden ja vanhainkotien eli julkisten laitosten ruokahankinnoissa?

Luonnonvarakeskuksessa kehitettiin julkisten laitosten lähiruokaketjuista tekemien hankintojen ympäristömyötäisyyttä. Lisäksi suunniteltiin menettelytavat, joiden avulla lähiruoan ympäristömyönteisyys voidaan todentaa.

¬¬¬Lähiruoka sopii myös julkisten laitosten ruokien raaka-aineeksi. EkoCentrian arkisto

Lähiruokaketjujen kestävyys

Tarkastelussa oli kahdeksan lähiruokatuotteen kestävyys. Arvioitavina olivat tuotteiden koko tuotantoketjun ilmastovaikutukset ja rehevöittävä vaikutus sekä sosiaalinen kestävyys.

Tavoitteena oli kerätä valituista lähiruoista niiden elinkaaren ajalta tuotantotietoa. Tämä tieto liitettiin julkisen hankintamenettelyn tueksi. Lisäksi tuotettiin julkiseen hankintamenettelyyn täydennysosa, joka kuvaa hankittavan tuotteen kokonaiskestävyyttä.

Lähiruokia eri puolilta Suomea

Hankkeessa esimerkkeinä olleet lähiruokaketjut sijoittuivat eri puolelle Suomea Espoosta Kemi-Tornioon asti. Mansikkasose oli Espoosta, ahvenpihvi Varsinais-Suomesta, täysjyväruisleipä ja ohrarieska Etelä-Karjalasta. Mukana olivat myös kuoripäällinen peruna ruotsinkieliseltä Keski-Pohjanmaalta, mansikkapirtelö Pohjois-Savosta ja luomukaurapuuro Pohjanmaalta, kuorettomasta ohrasta tehty karjalanpiirakka Pohjois-karjalasta ja pororouhe Kemi-Tornio-alueelta.

Jokaiselta paikkakunnalta oli otettu mukaan yksi esimerkinomainen lähiruokaketju, mutta kaikkien kokemukset koottiin yhteen.

Lähiruokaketjujen ympäristövaikutukset kurissa

Tarkastellut lähiruokaketjut saivat ympäristövaikutusten arvioinnissa paremman tuloksen kuin verrokkituotteet. Verrokkeina oli muita volyymituotteita, ei siis välttämättä juuri samoja kuin lähiruokatuotteet.

Lähiruokaketjun paremmuus johtui siitä, että tuotteita ja hankintaketjua kehitettiin yhtä aikaa kuin niiden ympäristövaikutuksia arvioitiin. Tieto voitiin ottaa välittömästi käyttöön.

Tuotteita tuotettiin alueilla, jossa niiden tuotanto on edullista. Esimerkiksi viljat tuottivat Etelä-Karjalassa suuria satoja, perunan viljely oli resurssitehokasta ja luomuviljan sato ruotsinkielisellä Pohjanmaalla hyvä. Lisäksi mansikan viljely oli tutkituilla tiloilla resurssitehokasta ja ahvenen kalastus Lounais-Suomen rannikolla hyvin suunniteltua.

Elinkaariarviointi kertoo tuotteen ympäristömyötäisyydestä

Elinkaariarvioinnilla pystytään arvioimaan tuotteiden ympäristömyötäisyyttä. Menetelmän sisäänajovaiheen työ vähenee ratkaisevasti, kun arviointimenettely vakiintuu.

Ymmärrys ympäristötoimenpiteiden vaikutuksista saatiin heräämään, mutta resurssitehokkuuden kehittämisessä koko tuotantoketjussa on vielä työtä. Se vaatii ympäristötiedon keruun vakioitumista julkisten ruokahankintojen yhteydessä.

Hankkeen toteuttivat Savon koulutuskuntayhtymä EkoCentria ja Luonnonvarakeskus. Rahoittajana oli maa- ja metsätalousministeriön Ruokaketjun toiminnan edistämishanke.

Ympäristövastuullisuus etenee ruokahankinnoissa portaittain. Vaiheissa kaksi ja kolme määritettiin tuotteiden yleiset ympäristövaikutukset, tutkittiin tuotteiden ympäristövaikutukset ja verrattiin niitä verrokkituotteisiin. Neljännelle portaalle pääsy edellyttäisi, että ympäristökriteerejä käytettäisiin vakiintuneesti osana elintarvikkeiden hankintaa.