Siirry pääsisältöön

Kysymyksiä ja vastauksia koirasusilöydöistä

Uutinen 6.3.2023

Päivitetty 7.3.2023. Lisätty kaksi uutta kysymystä aiheesta: Miten DNA-analyysi tunnistaa koirien jätökset?

Miten Suomen riistakeskus ja Luonnonvarakeskus toimivat, jos luonnossa epäillään olevan koirasusi?

Koirasusi on Suomessa luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi, jota ei saa myydä, ostaa, pitää hallussa tai päästää vapaaksi ympäristöön. Lain voimaantulon hetkellä elossa olevien lemmikki-koirasusien hallussapito on sallittua niiden luontaisen eliniän loppuun. Koirasusien pennuttaminen on kuitenkin kiellettyä. On erittäin tärkeää, että jos koirasusia löytyy luonnosta, ne poistetaan mahdollisimman pian. Poistaminen tehdään viranomaisten ohjauksessa. Suomen riistakeskus on ensimmäinen taho, johon ottaa yhteyttä, mikäli jollakin alueella epäillään olevan luonnossa koirasusi. Epäily voi herätä esimerkiksi poikkeavan käyttäytymisen tai ulkoisten ominaisuuksien perusteella. Riistakeskus ottaa yhteyttä Lukeen ja koordinoi alueella tehostettua DNA-näytekeräystä. Suomen riistakeskus tai Luke toimittavat kerätyt näytteet analysoitavaksi. 

Viime vuosina näytekeräystä epäillyn koirasuden perusteella on tehty kolmesti. Vuoden 2019 aikana näytekeräys järjestettiin Uudenmaan ja Etelä-Hämeen alueella. Alueelta kerätyt näytteet ovat olleet pienpetojen näytteitä. Vuoden 2021 aikana Ivalossa toteutettiin tehostettu näytekeräys. Kerättyjen näytteiden analysointi osoitti kyseessä olevan susi. Lappeenrannan Ylämaalta kerättiin näytteitä marras-joulukuussa 2022, ja näytteistä löydettiin koirasusia.

Tehostettua näytekeräystä toteutetaan aina tapauskohtaisen harkinnan pohjalta.

Kuinka paljon Suomesta tunnetaan luonnossa eläneitä tai eläviä koirasusia?

Risteymät voidaan luokitella luonnossa syntyneisiin ja tarkoituksella tehtyihin risteytyksiin.

Suomen luonnosta on 2000-luvulla todettu risteymiä: uros Juvalla 2005, uros ja sen pennut Kuhmossa 2010, pentue Parkanossa 2010. Kaikki näihin tapauksiin liittyneet yksilöt on poistettu.

Lappeenrannan Ylämaalta kerättyjen DNA-näytteiden perusteella on tunnistettu kaksi koirasutta talvella 2021–2022 ja kuusi koirasutta talvella 2022–2023. Tiettävästi kaikki nämä yksilöt ovat edelleen elossa.

Yksi koirasusiyksilön näyte kerättiin tammikuussa 2023 länsirannikolta Närpiöstä. Sukulaisuusanalyysit osoittavat sen olevan peräisin Ylämaan laumasta.

Vanhan aineiston (2016–2022) uudelleenanalysoinnissa tarkemmalla menetelmällä (koirasusipaneeli) tunnistettiin viisi risteymää, jotka kaikki määritettiin toisen tai kolmannen polven takaisinristeymiksi suteen: naaras Pyhäjoella (näyte vuodelta 2016, analysoitu 2020), uros Tohmajärvellä (näyte vuodelta 2016, analysoitu 2020), kaksi urosta (vanhempi ja jälkeläinen) Raaseporissa (näytteet vuodelta 2016–2017, analysoitu 2023) ja uros Uudessakaupungissa (näyte vuodelta 2020, analysoitu 2023). Kaikki nämä ovat tiettävästi kuolleita.

Lisäksi Tuupovaarassa otettiin kiinni ja lopetettiin alkutalvella 2022 koirasudeksi osoittautunut yksilö, jolla oli kaulapanta ja joka oli käyttäytymiseltään kesy, vaikkakin arka.

Mistä löydän DNA-analyysien tulokset?

Miten DNA-tulos ilmoitetaan rekisteriin, jos näyte on koirasudesta? 

Jos näyte todetaan koirasuden näytteeksi, DNA-rekisteriin tulee tieto ”Koirasusi”. Alla esimerkkinä kuva Luonnonvaratieto.luke.fi-sivuston karttapalvelusta, jossa susien DNA-tulokset julkaistaan. Kuvassa on valittuna viime kauden (2021–2022) DNA-tulokset ja korostetun ruudun alueelta esimerkkinä kerättyjen kahden näytteen tiedot: toinen näyte oli koirasuden ja toinen suden.  

Luonnonvaratieto.luke.fi-palvelun karttapalvelusta löytyvät DNA-analyysien tulokset

Jos näyte on jonkun muun eläimen kuin suden tai koiran, onko vastaus silloin, ettei tulosta pystytty määrittämään? 

Menetelmämme on suunniteltu tunnistamaan näytteestä ainoastaan suden, koiran ja koirasuden. Jos näyte on muun lajin, esimerkiksi ilveksen, ketun, supikoiran tai ahman, ei menetelmä pysty tunnistamaan lajia varmuudella. Silloin tulos on: ”Ei voi määrittää”. 

Mitä näytteille tehdään? Etenkin niille näytteille, joissa tulosta ei voitu määrittää? 

Ulostenäytteet, jotka on tunnistettu suden näytteiksi, säilytetään toistaiseksi Lukessa ja niitä käytetään mahdollisesti muihin tutkimustarkoituksiin, esimerkiksi ravintoanalyyseihin. Näytteet, joiden analyysi ei syystä tai toisesta onnistunut eli DNA:n laatu oli heikko tai kyseessä oli muu laji kuin susi, hävitetään varastointitilan rajallisuuden vuoksi muutaman vuoden kuluessa.

Montako koirasutta tunnistettiin keräyskausilla 2020–2021 ja 2021–2022? 

Keräyskaudella 2020–2021 ei DNA-aineistossa havaittu yhtään koirasutta. Keräyskaudella 2021–2022 havaittiin kaksi koirasutta Ylämaan laumassa. Tarkemmat tiedot löytyvät kanta-arviosta: https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/552010/luke-luobio_59_2022.pdf?sequence=1&isAllowed=y

Milloin DNA-näytteitä voi kerätä ja mitkä tekijät vaikuttavat näytteen laatuun?

Miksi näytteitä ei voi kerätä keräyskauden (marras-helmikuu) ulkopuolella? Onko siitä jotain haittaa?

Keräyskausi on marraskuusta helmikuun loppuun sen vuoksi, että talvella on mahdollista kerätä kattavin havaintoaineisto niin Tassu-järjestelmään kirjatuista havainnoista kuin DNA-näytteistäkin. Paitsi jälkiä, myös DNA-näytteitä löytyy helpoimmin silloin, kun on lunta. Toisekseen DNA säilyy ulosteessa parhaiten kylmässä (pakkasella). Sulan maan aikaan kerättyjen näytteiden onnistumisprosentti on selvästi talvikautta heikompi, joten tämä on myös resurssikysymys. Aina silloin tällöin meille toimitetaan yksittäisiä näytteitä keräyskauden ulkopuolella ja myös ne analysoidaan, mutta toivomme näytekeruun keskittyvän talvikauteen. Keräyskausi päättyy helmikuun loppuun sen vuoksi, että näytteet täytyy ehtiä analysoida kesäkuussa julkaistavaa kanta-arviota varten.

Mitkä tekijät vaikuttavat DNA-näytteiden säilyvyyteen?

Tekijöitä, jotka eniten vaikuttavat DNA:n säilymiseen, ovat näytteen ikä, sää ja kylmäketju. Kuten näytekeruuohjeissa sanotaan, selvästi vanhoja näytteitä ei kannata kerätä. Jos sää on leuto ja sateinen tai kovasti vaihteleva (leudontuu, pakastaa, leudontuu jne.), se heikentää DNA:n laatua. Erityisesti vesisade on huono asia DNA:n kannalta. Säähän emme pysty vaikuttamaan, mutta sen jälkeen, kun näyte on kerätty, olisi tärkeää pitää kylmäketju katkeamattomana. Pakkaskelillä näytteen voi säilyttää ulkonakin, mutta leudommalla säällä näyte olisi toimitettava mahdollisimman nopeasti pakastimeen. Myös kun kerääjä toimittaa näytettä eteenpäin, olisi hyvä pakata näyte niin, ettei se pääse kovasti lämpiämään. Esimerkiksi jos autossa ei ole kylmälaukkua käytettävissä, näytteen voi kietoa esim. sanomalehteen ja laittaa samaan pussiin jäätä tai lunta mukaan.

Miksi väitetään, että Suomen luonnossa elää todellista enemmän koirasusia?

Julkisuudessa on esitetty väitteitä koirasusien kokonaismäärästä. Usein keskusteluun nousevat myös lemmikkeinä olevat koirasudet. Lisäksi huolta aiheuttaa se, että lemmikkikoirasusia olisi päässyt karkuun tai vapautettu, ja ne olisivat risteytyneet susien kanssa. Havaittujen susien ulkonäöstä tehdään monenlaisia tulkintoja, vaikka todellisuudessa suden turkin väri voi vaihdella. Suden ulkomuoto vaihtelee sen mukaan, onko sillä kevät- vai talvikarva. Hieman erinäköiset sudet eivät siis automaattisesti ole koirasusia. Susikantaa seurataan intensiivisesti, joten tuoreet, ensimmäisen sukupolven risteymät saadaan nopeasti kiinni. 

Miten DNA-analyysi tunnistaa koirien jätökset?

Voiko analyysiä huijata sekoittamalla suden ja koiran jätöksiä, jotta tulos olisi koirasusi?

Ei voi. Silloin kyseessä on ns. ristikontaminaatio ja näytteessä näkyvät sotkeutuneena kahden eri eläimen DNA-profiilit, joten tulokseksi tulee ”ei voi määrittää”.  Samalla tavoin käy, vaikka kyseessä olisi kahden samankin lajin yksilön näytteiden ristikontaminaatio.

Entä sellaisten koirien jätökset, joiden perimässä on risteytetty useiden sukupolvien ajan sutta ja koiraa, ja näitä risteymiä on myös paritettu keskenään?

Luken käyttämä koirasusipaneeli on suunniteltu siten, että se tunnistaa selkeästi koiran ja suden suorat jälkeläiset koirasusiksi. Myöhemmissä risteytyksissä takaisin koiraan tulos näkyy koiran kaltaisena risteymänä tai koirana. Puhdasrotuiset saarlooswolfhondit ja československý vlčiakit pystytään tunnistamaan analyysissä.

Susikannan seurannassa käytetään tukena myös maastohavaintoja ja tietoa sukulaisuussuhteista. Jos lemmikit pysyvät ihmisen seurassa ja niitä ei päästetä hallitsemattomasti luontoon, ei ole riskiä, että epäiltäisiin niiden olevan luonnoneläimiä tai tulkittaisiin niiden olevan osa luonnossa elävää susikantaa. Susien DNA-keräyksessä tavataan usein myös yksittäisiä koirien näytteitä. Nekin tulkitaan ihmisen seuralaiseksi, paitsi jos niiden todettaisiin jälkien perusteella liikkuvan suden tai susilauman kanssa. Tällaisia tapauksia ei kuitenkaan ole tavattu Suomessa.

Kuva: Mikael Luoma

Alla olevat kysymykset ja vastaukset liittyvät vuonna 2021 julkaistuun tutkimukseen:

Kysymykset ja vastaukset tehty 29.4.2021, jolloin julkaistiin uutinen: Luonnonvarakeskus (Luke) tiedotti DNA-analyysimenetelmien kehittämisestä.

Kuinka monta vanhaa DNA-näytettä analysoitiin uudestaan? Miksi juuri nämä näytteet valittiin?

Oulun yliopiston tutkimuksessa analysoitiin Suomesta yhteensä 61 kappaletta susista otettuja näytteitä. Suomesta toimitettiin näytteitä muun muassa metsästetyistä susista, museosusista ja tunnetuista koirasusista.

Aikaisempien tunnettujen risteymätapauksien lisäksi tässä tutkimuksessa oli mukana kaksi risteymiksi paljastunutta yksilöä, jotka oli aiemmassa Turun yliopiston analyysissä määritelty susiksi, mutta joiden DNA-tulos poikkesi keskimääräisestä sudesta. Näytteet haluttiin ottaa uudelleen tarkasteluun koirasusien tarkempaan tunnistamiseen kehitetyllä menetelmällä.

Kustakin eläimestä määritellään DNA:n perusteella todennäköisyydet sille, onko eläin koira, susi vai koirasusi. Todennäköisyys ilmaistaan prosentteina.

Turun yliopiston mikrosatelliittianalyysissä kahdesta näytteestä oli todettu, että eläin on 80 % todennäköisyydellä susi. Todennäköisyys on edelleen korkea, mutta keskimäärin eläimet pystytään määrittelemään susiksi 95 % todennäköisyydellä. Todennäköisyys sille, että eläimet ovat koiria tai koiran ja suden risteymiä oli alhainen.

80 % todennäköisyys ei tarkoita sitä, että eläimen perimästä osa olisi suden perimää ja osa koiran. Todennäköisyys kuvaa sitä, kuinka samankaltainen yksilö on perimältään verrattuna muihin susiin. Mikrosatelliittianalyysin vertailuaineistossa on suomalaisten susinäytteiden lisäksi lajitunnistusta varten näytteitä myös koirista.

Miksi eläimet oli luokiteltu aiemmin susiksi?

Turun yliopiston Evoluutiobiologian sovelluskeskus tuotti vuoteen 2022 asti Lukelle kannanarvioinnissa käytettävän DNA-analyysin. Tämä mikrosatelliittianalyysi, joka perustuu 17 käytettyyn markkeriin, on aikaisemman tutkimustiedon perusteella tunnistanut pääosin luotettavasti toisistaan suden, koiran ja suden ja koiran risteymän (F1) sekä ensimmäisen polven takaisinristeymät (F1 x susi) (kuva 1).

Nyt tehdyn koirasusien tunnistamiseen keskittyvän SNP-analyysin tulos osoittaa, että myös toisen polven takaisinristeymä (kuva 1) tai sitä vanhempien risteymien tunnistamisessa voi esiintyä haasteita, jos käytetään pelkästään mikrosatelliittianalyysiä.

Kuva 1. Vanhalla mikrosatelliittimenetelmällä voidaan tunnistaa luotettavasti sudet ja koirat sekä ympyrällä kuvaan merkityt risteymät.
Kuva 2. Uudella menetelmällä voidaan tunnistaa kuvaan ympyrällä merkityt risteymät yli 99 % todennäköisyydellä risteymiksi. Katkoviivalla merkitty risteymä tunnistetaan 80 % todennäköisyydellä risteymäksi.

SNP-analyysin ja koirasusipaneelin hyödyntäminen Lukessa suden kannanseurannassa?

Vuonna 2021 valmistunut tutkimus osoittaa SNP-menetelmään pohjautuvan analyysin ja erillisen koirasusipaneelin edun risteymien tunnistamisen tarkkuuteen. SNP-analyysiä ei ole voitu käyttää aikaisemmin kannanseurannassa, sillä Lukella ei ole ollut käytettävissä SNP-analyysiin tarvittavaa erikoislaitteistoa. Lisäksi koirasusipaneeli on vasta nyt tieteellisen artikkelin myötä laajasti testattu ja havaittu toimivaksi. Lukeen on vastikään hankittu maa- ja metsätalousministeriön tuella analyysilaitteisto, jolla on mahdollista tehdä SNP-analyysejä. Vuoden 2022 kanta-arvioon tuleva aineisto analysoidaan sekä SNP- että mikrosatelliittianalyyseillä. Samaan aikaan myös koirasusipaneeli otetaan käyttöön kannanarvioinnin rutiinimenetelmäksi. Tämä tarkoittaa, että myös uudet maastosta kerättävät DNA-näytteistä tunnistettavat yksilöt tarkistetaan koirasusipaneelin avulla. Uuden menetelmän avulla jätöksen jättäneen eläimen laji saadaan tietää aiempaa tarkemmin ja nopeammin. Näin voidaan reagoida nopeasti, jos luonnosta löytyy koirasusia.

Mitä aiempina talvina kerätyille ja muille vanhoille DNA-näytteille tapahtuu?

Vuosien 2016—2021 aikana kerätyistä näytteistä otetaan koirasusipaneeliin analysoitavaksi ne sudet, jotka voivat olla vielä elossa. Tätä vanhemmista näytteistä analysoidaan uudelleen ne yksilöt, jotka voivat olla elossa olevien susiyksilöiden vanhempia.

Ovatko mikrosatelliittimenetelmällä tutkitut DNA-tulokset epäluotettavia?

Analyysimenetelmät on valittu sen hetken parhaimman tutkimustiedon mukaan. Mikrosatelliittimenetelmä antaa todennäköisyyden sille, onko eläin koira, susi vai koiran ja suden risteymä. DNA-tuloksista tunnistetaan luotettavasti yksilöt. Jatkossa osataan tarkastella kriittisemmin risteymien määrittelyyn liittyviä tuloksia niiden yksilöiden osalta, joiden tulos poikkeaa keskimääräisestä suden profiilista. Susi, koira, suden ja koiran väliset suorat risteymät (F1) ja ensimmäisen polven takaisinristeymät voidaan luotettavasti erottaa mikrosatelliittianalyysillä. Sen sijaan nyt kehitetyn koirasusipaneelin antamat analyysitulokset kertovat, että mikrosatelliittianalyysi ei kykene täysin luotettavasti tunnistamaan toisen polven takaisinristeymiä suteen. Toisen polven takaisinristeymällä tarkoitetaan sitä, että suden ja koiran jälkeläinen (F1) risteytyy suden kanssa, ja niiden jälkeläinen vielä risteytyy suden kanssa.

Created with GIMP