Uutiset Metsä

Kuusi on kesällä herkkä hallalle ja voimakkaalle auringon säteilylle ja talvella pakkas- ja ahavatuhoille. Avokenttätutkimuksessa selvitettiin, olisiko luontaisella tai keinovalosäteilyllä vaikutusta kaksivuotiaiden kuusentaimien vaurioihin keski- ja lopputalven pakkasilla. Tutkimuksen mukaan lumihangesta lopputalvella paljastuvat kuusentaimien versot ovat alttiita nimenomaan pakkaselle ja viimalle, valosäteilyllä ei näytä talvella olevan osuutta versovaurioihin.

Ahavan aiheuttamat kuivumisvauriot ilmenevät puissa yleensä kevättalvella, kun juuristo ei pysty saamaan vettä jäätyneestä maasta ja verson haihdunta on runsasta pakkasen ja tuulen vuoksi. Talven jälkeen kuusen versovauriot ovat helposti nähtävissä, mutta vaurioon vaikuttavia mekanismeja ja niiden yhteisvaikutuksia ei tarkasti tunneta. Siten myöskään talvituhojen ehkäisyä metsänhoidollisin menetelmin ei tarkasti tiedetä.

Ahavan aiheuttama neulasten ruskettuminen alkaa näkyä kuusen versossa keväthangella Suonenjoella 2011. Kuva: Pekka Voipio/Luke.

Vaurioituneen verson pituuskasvu ja juurten kasvu kärsivät huomattavasti

Tutkimuksen mukaan kuusentaimien versot voivat vaurioitua keski- ja lopputalven pakkaslämpötiloissa noin viikon kuluessa siitä, kun ne ovat paljastuneet lumesta – olipa kasvuvalona luonnon- tai keinovalo. Kokeissa keinovalo ei aiheuttanut selvää eroa taimien versovaurioihin luonnonvaloon verrattuna. Verson altistuminen usean viikon ajan pakkaselle ja luonnonvalolle sai aikaan lähes täydellisen verson ruskettumisen.

Vaurioituneista ja ruskettuneista viimeisen kasvukauden versojen neulasista ei löydetty yhtään tervettä solua. Vaurioituneen verson pituuskasvu puolittui ja juurten kasvu heikentyi 10–20 prosenttia seuraavan kasvukauden aikana vaurioitumattomiin taimiin verrattuna.

Vaikka kaikissa koekäsittelyissä havaittiinkin versovaurioita, versojen silmut eivät vahingoittuneet, vaan kasvoivat seuraavana kesänä. Versovauriot heikensivät kuitenkin taimien elinvoimaisuutta ja pituuskasvua. Metsäpuiden taimitarhoilla esiintyvän ankaran ahavavaurion (yli 50 prosenttia neulasista ruskettunut) on jo aiemmin todettu heikentävän kuusentaimien viljelykelpoisuutta ja lisäävän kuolleisuutta maastossa voimakkaasti.

Esikoejärjestelyissä käytetyt menetelmät eivät kyenneet erottelemaan eri olosuhteiden ja niiden vaikutusmekanismien merkitystä taimivaurioille, minkä vuoksi jatkotutkimuksissa on syytä kehittää menetelmiä, joilla voidaan tarkemmin ja yhtäaikaisesti säädellä lämpötilaa, valon intensiteettiä ja ilmavirtaa sekä eritellä niiden vaikutuksia taimiin. Lisätutkimuksia tarvitaan myös valosäteilyn vaikutuksista nolla-astetta korkeammissa lämpötiloissa sekä luonnon ja keinovalon laadun vastaavuudesta koejärjestelyissä.