Uutiset Maatalous, Talous

Luonnonvarakeskuksen (Luke) tuore maatalouden investointi- ja rakennekehitysskenaario vuoteen 2030 saakka arvioi, että maatilojen koko kasvaa ja lukumäärä vähenee entisestään.  Jatkossa naudanlihantuotanto laskee nautakarjan vähenemisen vuoksi. Kotimainen kysyntä on pitänyt maatalouden tuotannon käynnissä, mutta sen hiljentyminen johtaisi merkittävään tuotannon ja investointien vähenemiseen.

Elintarvikkeiden kysyntä kotimaassa sekä EU:n sisämarkkinoiden hintataso määräävät Suomen maataloustuotannon ja investointien kehityksen. Investoinnit puolestaan pitävät maatalouden tuottavuuskasvun käynnissä ja ylläpitävät tuotannon kokonaismäärää. Investointeja tarvitaan lähes jatkuvasti korvaamaan poistuvaa tuotantokapasiteettia.

Luken tutkimusprofessori Heikki Lehtonen arvioi, että investointien hiljentyminen vaikuttaa viimeistään muutaman vuoden viiveellä myös elintarviketeollisuuden kotimaisen raaka-aineen saantiin. Vuoteen 2030 mennessä tärkein ja epävarmin muutostekijä maataloudelle on kuitenkin kuluttajien ruokavalion muutos.

– Esimerkiksi naudanlihantuottajat harkitsevat tarkkaan investointeja alhaisten hintojen ja epävarmojen kysyntänäkymien edessä. Samaan aikaan Suomeen tuodaan 20 prosenttia kulutetusta naudanlihasta ulkomailta. Tämä osuus on kasvamassa, kertoo Lehtonen.

– Elintarviketeollisuudelle on kuitenkin tärkeää, että kotimaista raaka-ainetta on saatavilla riittävästi, vähintään kotimaista kysyntää vastaava määrä, Lehtonen sanoo.

Tällä hetkellä elintarviketeollisuutemme tuottaa kotimaisista raaka-aineista lopputuotteita, joiden myyntiargumenttina on alkutuotannossa syntyvä kotimaisuuden tuoma laatu, muun muassa monia muita EU-maita tiukemmat eläinsuojelustandardit, vähäinen antibioottien käyttö ja salmonellavapaus.

– Tuontiraaka-aineista valmistetuista tuotteista tuo laatuargumentti usein puuttuu tai sen todentaminen kuluttajalle on epävarmaa. Viimeaikaiset ja monet aiemmat lihaskandaalit ovat tuoneet toistuvasti esille sen, kuinka tärkeitä laatu ja maine ovat markkinoilla, pohtii Lehtonen.

Maatilojen lukumäärä ja naudanlihantuotanto vähenee

Maatalouden tuotannon ja rakenteen kehitystä arvioidaan Luonnonvarakeskuksen julkaisemassa raportissa vuoteen 2030 saakka kolmessa eri kysyntä- ja hintaskenaariossa. Näissä maataloustuotteiden kysyntä joko heikkenee, pysyy ennallaan tai voimistuu.

Skenaarioiden välillä on vaihtelua, mutta pääpiirteissään maatalouden rakennekehitys jatkuu samansuuntaisena kuin tähänkin asti. Maatilojen koko kasvaa ja lukumäärä vähenee. Tämä vähentää teknisesti vanhentunutta tuotantokapasiteettia, jonka korvaamiseen tarvitaan investointeja tavanomaisten kunnossapitoinvestointien lisäksi. Investoinnit ovat tärkeitä tuottavuuden ja kannattavuuden kehitykselle sekä maatilojen elinkelpoisuudelle.

Tutkija Olli Niskanen Lukesta kertoo investointitarpeen olevan voimakkainta maidontuotannossa, mutta kaikissa muissakin tuotantosuunnissa tarvitaan investointeja.

Maatalouden tukikelpoisten investointien tarve on heikentyvän kotimaisen kysynnän skenaariossa noin 222 miljoonaa euroa, ennallaan pysyvän kysynnän mukaisessa skenaariossa 260 miljoonaa euroa ja voimistuvan kysynnän skenaariossa 295 miljoonaa euroa vuodessa.

Skenaarioissa kotieläintalouden investointien osuus on noin 100–180 miljoonaa euroa vuosittain.
– Investoinnit naudanlihan ja kananmunien tuotantoon näyttäisivät vähenevän tuotannon vähentyessä. Naudanlihaa painaa alaspäin lypsylehmien lukumäärän väheneminen ja emolehmätuotannon heikko kannattavuus, Niskanen arvioi.

Puutarhatuotteiden kysyntä kasvaa

Puutarhatuotteiden tulevaisuus näyttää lupaavalta. Kuluttajatrendit voivat johtaa kasvituotteiden kysynnän kasvuun.

– Kasvihuonetuotannossa tuotannon keskittyminen ja rakennekehitys kohti suurempia yksiköitä jatkuu. Kotimaisille vihanneksille, marjoille ja hedelmille on myös tulevaisuudessa vahva kotimainen kysyntä, arvioi tutkija Timo Karhula Lukesta.

Puutarhatalouden investointien arvioidaan olevan runsaat 40 miljoonaa euroa vuodessa. Investointeja tarvitaan sekä kasvihuone- että avomaatuotantoon, Karhula sanoo.

Yhteiskunnalliset tavoitteet vaikuttavat investointitukiin

Tuottajahintataso alittaa selvästi tuotantokustannukset Suomessa. Tätä vajetta paikataan erilaisilla maataloustuilla, osin myös investointituilla, joita on maatalouteen maksettu vuosittain 54–96 miljoonaa euroa vuosina 2010–2016.

Investointien kehityksellä on suuri merkitys myös julkisen vallan maksamien investointitukien kysynnälle vuoteen 2030 saakka.

Investointitukien merkittävin ja vaikuttavin muoto ovat jatkossakin avustukset. Niiden suuntaaminen tulee todennäköisesti riippumaan tulevaisuudessa myös muista yhteiskunnallisista tavoitteista kuin ruuantuotannosta.

– Eläinten hyvinvointia edistäviä investointeja tuetaan jo nyt. Viljelijöille voi aiheutua jatkossa lisäkustannuksia myös esimerkiksi yhteiskunnan asettamista kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteista. Investointituilla vaikutetaan maatilojen tuotantotapaan, joka ratkaistaan usein juuri investointivaiheessa, Heikki Lehtonen summaa.