Uutiset Metsä

Lämmin alkukesä oli suosiollinen toukokuun lopussa käynnistyneelle kirjanpainajakuoriaisen parveilulle. Ennen heinäkuuta epidemiaraja, 15 000 kirjanpainajaa pyydysryhmää kohden, ylitettiin kuitenkin vain Lapinjärvellä. Uusia epidemiarajan rikkoontumisia on heinäkuussa havaittu kolmella seurantapaikkakunnalla: Vihdissä, Mäntsälässä ja Rautalammilla. Lisäksi useissa Etelä-Karjalan ja Kymenlaakson seurantakohteissa rajaa lähennellään.

Kirjanpainajien ensimmäisen sukupolven kehittymiseen vaadittava 700 astevuorokauden lämpösumma oli 24.7. mennessä ylittynyt kaikilla pyyntipaikkakunnilla Pohjois-Karjalaa lukuun ottamatta. Viime päivien viileä ja sateinen sää on hidastanut kirjanpainajien kehitystä.

Epidemiarajan ylittyessä metsien tuhoriski on tavanomaista korkeampi, ja kirjanpainajien määrä riittää murtamaan puiden pihkapuolustuksen. Tällöin kirjanpainajat pystyvät tappamaan eläviä pystypuita.

– Epidemiarajan ylittyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että alueella olisi laaja-alaista kirjanpainajan aiheuttamaa tuhoa elinvoimaisissa kuusimetsissä, toteaa Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkija Tiina Ylioja.

Kuva 1. Kirjanpainajasaalis pyydyspaikoilta 24.7. mennessä. Kartta: Markus Melin, Luke.

Tällä hetkellä puun kaarnan alta poistuvat sinne touko-kesäkuun parveilun yhteydessä munitut kirjanpainajat (kuva 2). Niiden kehitysnopeus riippuu tässä vaiheessa vallitsevasta säästä, viileä ja sateinen sää hidastaa kehitystä. Elokuun säistä puolestaan riippuu, alkavatko nyt kuoriutuvat kirjanpainajat parveilla ja lisääntyä aloittaen mahdollisen toisen kirjanpainajasukupolven kehityksen loppukesän aikana.

Kuva 2. Kirjanpainajan syömäjälkeä varttuneessa kuusessa sekä kehittyviä, toukokuussa munittuja kirjanpainajia. Kuvassa näkyy selvänä emokirjanpainajan kaivama rungonsuuntainen käytävä sekä siitä erkanevat toukkien kaivamat käytävät. Kuva on otettu Joensuun seudulla 19.7. Kuva: Markus Melin, Luke.

Metsänomistajien kannattaa tarkkailla kuusikoitaan

Metsänomistajien kannattaa tarkkailla varttuneita kuusia etenkin hakkuualojen reunoilla sekä tuulenkaatojen läheisyydessä. Näihin aikoihin kirjanpainajien valtaamissa rungoissa voi jo alkaa näkyä pieniä ulostuloreikiä, minkä lisäksi puun kaarna alkaa irtoamaan.

Kirjanpainaja on varttuneiden kuusien tuhohyönteinen, joka kuuluu kotimaiseen kaarnakuoriaislajistoon. Kirjanpainajan torjunnassa keskitytään ennaltaehkäisemään kirjanpainajamäärien nousua laissa metsätuhojen torjunnasta (1087/2013) säädetyillä toimenpiteillä. Tavoitteena on korjata kuorellinen kuusipuutavara ja tuulenkaadot ennen kuin kirjanpainajat ehtivät aikuistua ja levitä ympäröiviin metsiin.

Metsätuholain määräajat ovat vähimmäisvaatimuksia, ja puut on hyvä poistaa jo ennen viimeistä mahdollista päivämäärää. Metsätuholaki edellyttää, että 1.9. ja 31.5. välillä kaadettu kuorellinen kuusipuutavara on kuljetettava pois metsästä viimeistään 15.7. Salpausselän eteläpuolella, 24.7. Väli-Suomessa ja 15.8. Kainuussa ja Lapissa. Säädös koskee sekä hakattua puuta että tuulenkaatoja silloin kun niiden määrä ylittää 10 kuutiota hehtaaria kohden. Kuljetuksen sijaan puutavara voidaan myös käsitellä kirjanpainajaa vastaan esimerkiksi kuorimalla tai kastelemalla. Kuolleita puita ei sen sijaan tule metsästä poistaa, sillä ne kasvattavat lahopuun määrää, ja niissä lisääntyy runsaasti kirjanpainajiakin saalistavia petokuoriaisia.

Tänä kesänä heinäkuun viileät jaksot ovat omalta osaltaan auttaneet tavoitteen saavuttamisessa; puunpoistorajat ovat olleet lämpösummakertymiin ja kirjanpainajien kehitykseen nähden toimivia. Luke, Suomen metsäkeskus ja vapaaehtoiset metsänhoitoyhdistykset seuraavat kirjanpainajien määriä feromonipyydysten avulla 40 paikkakunnalla Etelä- ja Väli-Suomen alueella. Metsäalan toimijat avustavat sopivien seuranta-alojen löytymisessä.

Yläreunan kuvassa kirjanpainajan toukkia. Kuva: Luke, Erkki Oksanen.