Uutiset Kala, Ruoka, Ympäristö

Luonnonvarakeskuksen (Luke) koordinoimassa ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston (EMKR) rahoittamassa vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa kokeillaan uudenlaista kalankasvatustekniikkaa Kihdin aukolla Saaristomerellä ja kehitetään uutta kalankasvatuslaitosten ympäristövaikutusten seurantaa. Luken johtava tutkija Jouni Vielma ja tutkija Markus Kankainen kertovat, mitä hyötyä uusista tekniikoista on kalankasvatuksessa.

Luke koordinoi vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa. Kuva: Markus Kankainen, Luke.

1. Minkälaista työtä vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa tehdään kalankasvatuksen ympäristöhaittojen vähentämiseksi?

Vesiviljelyn innovaatio-ohjelma pyrkii pienentämään kiertovesikasvatuksen ja avomerikasvatuksen uusiin tekniikoihin ja toimintatapoihin liittyviä riskejä tutkimuksella, kokeiluilla, tiedon siirtämisellä ja uusien osaajien kouluttamisella. Ohjelmassa on Luken lisäksi 9 partneria, jotka yhdessä kehittävät ympäristö- ja elinkeinotavoitteita yhteen sovittavaa uudenlaista kalankasvatusta.

Ruoan tuotantoon käytettävissä oleva pinta-ala sekä maalla että suojaisilla meri- ja vesialueilla vähenee. Suomessa on laadittu kansallinen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelma, jonka mukaan kalantuotannon kasvualueet sijaitsevat pääosin avomerialueella. Suomessa vesiviljely voi kasvaa merkittävästi tinkimättä ympäristön hyvän tilan saavuttamiselle asetetuista tavoitteista.

– Kalojen merikasvatus voidaan tehdä pienellä ympäristöjäljellä. Isot laitokset sijoittuvat avomerelle ja ottavat käyttöön uusia tekniikoita. Ympäristövaikutuksia seurataan vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa tiheän näytteenottoverkoston ja muun muassa satelliittien avulla. Kalojen emot on valittu niin, että ne käyttävät rehun ravinteet mahdollisimman tarkasti hyväksi. Mereen vietävät kalat rokotetaan, ja tutkimme myös tekoälyn hyödyntämistä. Kalojen merikasvatus on vähähiilistä ruuantuotantoa, sanoo vesiviljelyn innovaatio-ohjelman koordinaattori ja Luken johtava tutkija Jouni Vielma.

Sijainninohjaussuunnitelmassa ja muissa tutkimushankkeissa on paitsi tunnistettu sopivia tuotantoalueita myös arvioitu, kuinka suuria tuotantomääriä alueet kestävät, kun huomioon otetaan vesialueiden ekologia ja muu käyttö. Avomerelle on mahdollista sijoittaa suuria tuotantoyksiköitä siten, että ympäristö kestää kuormituksen.

– Ympäristön kannalta sopivimpia vesialueita ovat syvät ja avoimet vesialueet, joissa vesi virtaa ja vaihtuu hyvin. Lisäksi uusien laitosten sijainniksi voidaan valita paras vaihtoehto ottamalla huomioon suojelualueet, vesialueen muu käyttö ja toiminnan tehokkuus, Luken tutkija Markus Kankainen sanoo.

Tutkimusta tehdään tiiviissä yhteistyössä ympäristötutkimuksen ja -viranomaisten kanssa, jotta voidaan arvioida, kuinka suuria laitoksia merelle ja sisävesille voidaan sijoittaa. Päätavoitteena on vähentää ympäristölle aiheutuvaa kuormitusta.

Kalantuotannon kasvualueet sijaitsevat pääosin avomerialueella. Kuva: Markus Kankainen, Luke.

2. Mitä hyötyä on uudenlaisesta upotettavasta verkkoaltaasta?

Osana vesiviljelyn innovaatio-ohjelmaa on suunniteltu ja rakennettu upotettava verkkoallas kalankasvatukseen Kihdin aukolle Saaristomereen. Suomen ympäristökeskuksen (SYKE) ja Ilmatieteen laitoksen mallit osoittavat, että kalankasvatuksen vaikutukset ovat pieniä Kihdin kaltaisilla avoimilla merialueilla.

– Suomalais-italialainen työryhmä rakensi uutta järjestelmää kesä-heinäkuussa Kihdin aukolla. Upotettava verkkoallas on nyt kirjolohien ja yrittäjän testissä. Myös uutta ympäristövaikutusseurantaa kehitetään innovaatio-ohjelmassa. Alueella ja laitoksella on tehty jo ensimmäiset mittaukset, joiden avulla tarkkaillaan kyseisen ja muiden alueella olevien laitosten vaikutusta veden laatuun. Saatuja tietoja yhdistetään esimerkiksi satelliittiseurantaan, Kankainen kertoo.

Kalankasvatuksen osuus Itämeren ravinnekuormituksesta on noin prosentti, mutta pientenkin paikallisten vaikutusten pienentäminen on alalle tärkeää.

– Uudenlainen tekniikka ei pienennä kuormitusta suoraan, vaan laimentaa sen suurempiin vesimassoihin, jolloin paikalliset haitat ovat pienempiä, Vielma sanoo.

– Itämeren aalto on valtamerien aaltoa lyhyempää ja hakkaavampaa, ja kalankasvatuksen rakenteet ovat myrskyissä kovilla. Suurin ympäristöhyöty saadaan, jos uusia ja suuria laitoksia ei sijoitettaisi lähelle herkkiä ranta-alueita, vaan upotettaisiin pinnan alle talven tullen tai suojaan lähestyviltä myrskyiltä. Lisäksi laitosten kasvatuskausi pitenisi, jolloin ruokinta voitaisiin järjestää ympäristötehokkaasti, Kankainen sanoo.

Kalankasvatus vaatii monilla Itämeren avomerialueilla uudenlaista tekniikkaa ja erilaisia logistisia ratkaisuja. Rannikolla ei ole monin paikoin suojaisia alueita tai tilaa kalankasvatukselle muun rannikkoalueen käytön vuoksi. Jos kaloja on tarpeen säilyttää avomerellä myös talvena, ajo- ja ahtojäiden riski kasvaa.

– Siksi verkkoaltaan upottaminen muutaman metrin syvyyteen voi tuoda uuden mahdollisuuden lisätä kalankasvatusta monilla Suomen rannikon avomerialueilla, Kankainen sanoo.

kalankasvatusallas avomerellä
Kalankasvatus vaatii uusia tekniikoita avomerialueilla. Kuva: Markus Kankainen, Luke.

3. Mitkä ovat kiertovesikasvatuksen hyödyt?

Merelle tuotavat poikaset kasvatetaan sisämaassa. Kalojen kasvatus kiertovesilaitoksissa on yleistynyt maailmalla kovaa vauhtia, ja esimerkiksi uudet Norjan poikaslaitokset kierrättävät vettä kymmeniä kertoja uudelleen sitä koko ajan puhdistaen.

– Puhdistusprosessien avulla poikaskasvatuksen ravinnekuormitus pienenee ja kiertovesilaitokset voidaan sijoittaa uudenlaisiin paikkoihin. Näkemyksemme tulevaisuuden kalankasvatuksesta on, että uudet poikaslaitokset voisivat hyödyntää vettä kierrättäviä tekniikoita ja sijaita rannikolla, lähellä suuria avomerilaitoksia, jolloin kuljetusmatkat lyhenevät, Vielma sanoo.

Kiertovesikasvatus on kalankasvatusmenetelmä, jossa vettä kierrätetään pumppaamalla sitä kasvatusaltaan ja puhdistuslaitteiston välillä uudelleenkäyttöä varten. Menetelmä säästää vettä, koska uutta vettä tarvitaan vain 1–2 prosenttia kiertävän veden määrästä. Veden puhdistamiseen käytettävällä teknologialla pystytään myös pienentämään kasvatuksen ravinnekuormitusta. Koska tekniikka on uusi, sitä ei vielä hallita täysin ja kustannukset ovat korkeita.

– Kokeilemme vesiviljelyn innovaatio-ohjelmassa monia erilaisia vedenkäsittelytapoja, jotka liittyvät muun muassa veden kaasuihin, typen yhdisteisiin ja järjestelmän mikrobiologiseen tasapainoon. Tavoitteena on tehdä tuotannosta vakaata ja riittävän edullista. Merikasvatuksen ja kiertovesikasvatuksen yhdistämisen kannalta on tärkeää valmistaa poikanen siirtoon Itämerelle. Kiertovesilaitos on erilainen ympäristö kuin perinteinen vuodenaikoja seuraava kasvatus. Yleensä siirto sisävesilaitoksesta merelle kannattaa tehdä syksyllä vesien viilennettyä tai keväällä huhti-toukokuussa, Vielma sanoo.

– Myös poikasten säilyttäminen meressä ennen kasvatuspaikalle siirtoa olisi tilankäytöllisesti monin paikoin mahdollista, jos laitokset sijaitsevat rannassa, Kankainen lisää.

Luken Laukaan kalanviljelylaitoksella toimii kiertovesikasvatuksen kokeilu- ja oppimisympäristö. Kuva: Tapio Kiuru, Luke.

Katso myös