Itämeri-tekoja osa 1: Kalataloudelliset kunnostukset tähtäävät ahvenen lisääntymismahdollisuuksien parantamiseen

1. Mitä kalataloudelliset kunnostukset ovat, ja miten ne ovat hyödyksi ahvenelle ja Itämerelle?

Suomen sisävesissä ja etenkin virtavesissä on tehty kalataloudellisia kunnostuksia useiden vuosikymmenten ajan. Kunnostusten tarkoituksena on lisätä kaloille sopivan lisääntymisalueen pinta-alaa tai kasvattaa elinympäristön monipuolisuutta esimerkiksi jokien perkausten jäljiltä. Rannikolla pienimuotoisia kalataloudellisia kunnostuksia, esimerkiksi ahvenen ja hauen lisääntymisedellytysten parantamiseksi, on tehty aiemmin erityisesti Merenkurkun alueella, mutta toimenpiteiden vaikutuksia ei ole systemaattisesti arvioitu. Rannikon kunnostustyöt ovat usein olleet kalan kulun helpottamiseksi tehtäviä toimenpiteitä, kuten suojaisien merenlahtien ja niihin johtavien purojen avaamisia, mikäli ne ovat olleet kasvamassa umpeen.

Suomen rannikkoalueeseen vaikuttaa useita ihmistoiminnan aiheuttamia paineita, kuten rantojen rakentaminen ja ruoppaustoimet. Joet tuovat huomattavan ravinnekuorman rannikolle, ja siitä seuraava rehevöityminen heikentää monin paikoin lisääntymisalueiden tilaa. Vaikutukset saattavat näkyä paikallisesti kalastettavassa kalakannan koossa.

Rannikon tärkeät kalojen lisääntymisalueet ovat rajallisia.

− Kevätkutuisten kalalajien, kuten ahvenen, kannalta etenkin rannikon suojaisat pienvedet, eli fladat, kluuvit ja kluuvijärvet, voivat olla merkittäviä lisääntymisalueita jokisuiden ja sisäsaaristoalueiden ohella. Rannikon kalataloudellisilla kunnostustoimilla on mahdollista edesauttaa kalojen lisääntymismenestystä ja siten myös vahvistaa paikallisia kalakantoja, tutkimuspäällikkö Meri Kallasvuo sanoo.

2. Mitä ahventen hyväksi on tehty tänä keväänä?

Osana Kalatalouden ympäristöohjelmaa kerätään tietopohjaa rannikkoalueiden kalataloudellisista kunnostusmenetelmistä ja lisäksi seurataan toiminnan tuloksellisuutta. Tärkeässä roolissa ovat myös ennen kunnostustoimenpiteitä kerätyt tiedot kohteesta ja sen aiemmasta merkityksestä kalojen lisääntymisalueena.

Luke on kokeillut kalataloudellisia kunnostustoimenpiteitä Tammisaaren saaristossa ja Merenkurkun fladoissa.

− Kahdessa kohteessa on tehty vedenvirtausta ja vaihtuvuutta vähentäviä patorakenteita aiemmin ruopattujen fladojen suuaukkoihin. Näin on pyritty nostamaan fladan veden lämpötilaa, jotta kevätkutuisten kalojen lisääntymiselle saataisiin suotuisat olosuhteet, tutkija Sanna Kuningas sanoo.

Hankkeessa on myös avattu lisääntymisalueelle johtavia umpeen kasvamassa olevia uomia, jolloin kutukalojen ja poikasten kulku on mahdollista lisääntymisalueelle ja takaisin mereen.

3. Mitä ahvenelle kuuluu nykyään?

Toistaiseksi tehdyt kunnostustoimenpiteet ovat antaneet osin rohkaisevia ja myös välittömiä tuloksia.

− Tammisaaressa sijaitsevassa fladassa, jossa veden vaihtuvuutta pyrittiin keväällä rajoittamaan tilapäisellä patorakennelmalla, vaikutukset näkyivät heti. Fladasta löytyi toukokuun kartoituksissa runsaat sata ahvenen mätinauhaa todellisen kokonaismäärän ollessa varmasti suurempi. Aiempina vuosina tehdyissä kartoituksissa ahvenen mätinauhoja ei ole löytynyt, Kuningas kertoo.

 

Samoin rohkaisevia tuloksia saatiin fladakohteessa, jonka suuaukko on jo vuosia ollut tukossa umpeenkasvun seurauksena.

− Maaliskuussa 2020 raivasimme Tammisaaressa tiheään ruovikkoon viikatteen ja lapion avulla kapean, runsaan 100 metrin pituisen kulkuväylän kevätkutuisille kaloille. Fladasta löytyi kevään kartoituksissa ilahduttavasti yli 300 ahvenen kutemat mätinauhat. Aiempien vuosien kartoituksissa olemme löytäneet vain yksittäisiä mätinauhoja, erikoistutkija Antti Lappalainen kertoo.

 

Merenkurkussa sijaitsevassa kunnostuskohteessa kalojen nousu helpottui nousu-uoman avaamisen jälkeen, mutta muutoksen vaikutukset nähdään vasta pidemmällä aikavälillä. Hankkeen aikana on huomattu, että kunnostuksiin liittyy edelleen merkittäviä tietopuutteita, kuten kunnostustyön vaikutus eri kalalajien lukumääräsuhteisiin sekä poikasvaiheessa että myöhemmin koko kalakannan rakenteessa.

− Yksittäisen fladan tai kluuvin keskimääräinen vuotuinen tuotto olisi myös selvitettävä, jotta voitaisiin arvioida näiden merkitystä suhteessa muihin lisääntymisalueisiin, tutkija Lari Veneranta sanoo.

Kalatalouden ympäristöohjelmassa (2017–2022) jatketaan kunnostustoimia, samoin kuin aiemmin kunnostettujen kohteiden seurantaa. Toimintaa on tarkoitus laajentaa, jolloin tietopohjaa saadaan vahvistettua erityyppisillä kohteilla. Hankkeen tavoitteena on tuottaa tietoa ja ohjeistusta, jota voidaan hyödyntää kalavesien käytännön hoitotyössä rannikkoalueella.