Siirry pääsisältöön

Herneen kylvösiemennäytteestä löytyi hernepiilokas

Uutinen 8.2.2022
Taggar:

Kylvösiemenen siemensertifiointia varten tarkastettavaksi toimitetusta hernenäytteestä on Ruokaviraston siemenlaboratoriossa löydetty hernepiilokas-kuoriainen ja vioitusta. Hernepiilokas löytyi näytteestä, joka on peräisin kesällä 2021 Etelä-Pohjanmaalla olleen siemenviljelyksen sadosta.

Hernepiilokkaan lajitunnistuksen varmisti Luonnontieteellisen keskusmuseon asiantuntija. Hernepiilokas (Bruchus pisorum) kuuluu samaan sukuun kuin kesällä 2021 havaittu härkäpavun tuholainen härkäpapupiilokas (Bruchus rufimanus).

Suomessa hernepiilokkaasta on tehty havaintoja 1900-luvun alusta ainakin vuoteen 1956 asti Helsingissä (laji.fi). Tällöin lajia on löytynyt esimerkiksi Valtion viljavarastosta. Viimeisin havainto on kirjattu vuodelta 1969 Sastamalasta. Laji on laajalle levinnyt Euroopassa, Aasiassa, Australiassa ja Pohjois-Amerikassa.

Hernepiilokas on 4–5 mm pitkä kovakuoriainen, joka munii herneen kehittyvien palkojen päälle, mistä toukka porautuu kuoren läpi kehittyvään siemeneen ja kehittyy aikuiseksi siemenen sisällä (Kuva. Jaana Laurila, Ruokavirasto).

Laatutuhooja leviää siemenen mukana

Hernepiilokas on haitallinen tuhooja runsaina määrinä, koska piilokas kehittyy herneen siemenen sisällä tehden siellä vahinkoa. Jos toukka syö siementä itävyyden kannalta kriittisistä kohdasta, siemenen itävyys voi olla menetetty. Syöntijäljet pilaavat myös sadon elintarvikekäytön.

Hernepiilokas leviää siemenen mukana. Jos lämpösummakehitys ei ole ollut riittävää kasvukauden aikana eikä aikuinen ole ehtinyt kehittyä, laji säilyy siemenessä toukka- tai koteloasteena. Hyönteinen voi myös talvehtia aikuisena luonnossa, josta se voi lentää lähimpään hernekasvustoon muutaman kilometrin matkan. Lajilla on vain yksi sukupolvi vuodessa. Talvehtimismahdollisuudesta huolimatta leviäminen siemenen mukana on todennäköisin vaihtoehto.

Herne- ja härkäpapupiilokas ovat säänneltyjä lajeja vihanneskasvien siementuotannossa (393/2020 maa- ja metsätalousministeriön asetus vihanneskasvien siemenkaupasta). Jos maassamme olisi herneen ja härkäpavun vihanneslajikkeiden siementuotantoa, piilokkaita ei saisi esiintyä siemensadossa ainakaan silmämääräisesti tarkastettuna ja asiaa valvottaisiin.

Herneen ja härkäpavun peltolajikkeiden viljelyssä ja siementuotannossa piilokkaat ovat niin sanottuja laatutuhoojia. Siementuotannossa on huolehdittava, että kasvustossa tai siemenessä ei ole tuhoojia tai niiden vioitusta, jotka vähentävät siemenen käyttökelpoisuutta ja laatua.

Koska piilokkaat eivät ole säänneltyjä lajeja herneen ja härkäpavun peltolajikkeiden siemenviljelyssä ja -sertifioinnissa, lajien esiintymistä ei tarvitse tarkastaa sertifiointia varten tarkastettavaksi toimitetuista näytteistä laboratoriotarkastuksessa. Tarkastuksessa löydetty piilokas ei aiheuta herneen siemenerän hylkäystä, jos piilokasta tai sen syömiä herneitä ei ole niin paljon, että itävyys laskisi alle itävyysvaatimuksen. Syksyllä 2021 löydetyn hernepiilokkaan aiheuttamat vioitukset olivat vähäisiä eivätkä vaikuttaneet erän puhtausprosenttiin tai itävyyteen.

Siemennäytteestä, josta hernepiilokas löytyi, löytyi myös piilokkaaseen sopivia tyypillisiä vioituksia: pyöreitä, halkaisijaltaan 2–3 mm kokoisia reikiä, jotka syntyvät aikuisen kuoriaisen porautuessa ulos siemenestä. (Kuva. Erja Huusela, Luonnonvarakeskus).

Jatkossa tarkkuutta

Hernepiilokkaaseen viittaavia vioituksia, muttei piilokasta, löytyi myös toisesta hernenäytteestä, joka oli viljelty kesällä 2021 Hämeessä. Löydetyn hernepiilokkaan alkuperäinen lähde ei ole tiedossa. Käytetyt siemenet kummassakin tapauksessa olivat kotimaista alkuperää. Todennäköisesti lämmin kasvukausi 2021 edisti lajin kehitystä.

Koska kahdelta eri paikalta on siemennäytteissä löydetty tuholaiseen viittaavia vioituksia, pyydämme kaikkia herneenviljelijöitä tarkkuuteen. Jos mahdollisia vioituksia tai hernepiilokkaita alkaa löytyä jatkossakin omilta viljelyksiltä, asiasta pyydetään ilmoittamaan alla olevalla kyselylomakkeella.