Tohmajärven, Kiteen, Rääkkylän, Liperin ja Joensuun viljelijöille lähetetyssä kyselyssä tiedustellaan viljelijöiden näkemyksiä hanhiongelman ratkaisemiseksi sekä halukkuutta tarjota maitaan hanhipelloiksi. Pohjois-Karjala on aluetta, jossa valkoposkihanhet aiheuttavat toistuvasti mittavia vahinkoja maataloudelle.
Ympäristöministeriön rahoittamassa ja Luonnonvarakeskuksen (Luke) yhteistyössä Pohjois-Karjalan ELY-keskuksen kanssa toteuttamassa tutkimushankkeessa selvitetään, löytyykö hanhipelloista ratkaisu hanhien maataloudelle aiheuttamien vahinkojen pienentämiseksi. Hanhipelto on hanhien ruokailuun ja lepoon tarkoitettu peltoalue, jossa ne saavat häiriöttä ruokailla ja levätä.
– Hanhipellot voivat vähentää satovahinkoja, jos linnut saadaan ohjattua niille tehokkaasti. Tärkeä osa hanhipeltokonseptia on myös onnistunut hanhien karkottaminen hanhipeltoon kuulumattomilta viljelyksiltä. Kustannustehokkaiden karkotusmenetelmien löytäminen ja toteuttaminen laajoille alueille on vaikeaa, mutta hankkeessa kokeillaan eri vaihtoehtoja, kertoo tutkimusprofessori Jukka Forsman Lukesta.
Forsmanin mukaan hanhipeltojen toimivuudesta ei ole tutkimustietoa, ja hankkeessa lähdetään vasta selvittämään, toimivatko hanhipellot maatalousvahinkojen vähentämiseksi.
Valtio korvaa hanhien aiheuttamat vahingot jatkossakin sekä hanhipelloilla että muilla viljelysalueilla. Hanhien muuttoaikojen ulkopuolella hanhipeltoja voi käyttää normaaliin tapaan maataloustuotannossa.
Kaksivuotisessa Hanhipellot ihmisten ja valkoposkihanhien välisen ristiriidan lievittäjänä -hankkeen tavoitteena on perustaa hanhipeltokokonaisuuksia valkoposkihanhien tunnetuille ruokailualueille Pohjois-Karjalaan vuosina 2021 ja 2022. Lisäksi selvitetään, lieventävätkö hanhipellot vahinkoja, kuinka tehokkaita erilaiset karkotuskeinot ovat sekä millaista on hanhien resurssinkäyttö ja ympäristövaikutukset.
– Hankkeen tuloksena saadaan tietoa hanhipeltojen perustamisesta, niiden toimivuudesta ja hyväksyttävyydestä sekä hanhien käyttäytymisestä. Lisäksi hankkeessa syntyviä tuloksia ja toimintamalleja voidaan soveltaa tulevaisuuden maatalouden ja luonnonsuojelun politiikkaratkaisuissa, Forsman kertoo.
Kyselyn vastausaikaa jatkettu – tavoitteena riittävän laajat peltokokonaisuudet
Käynnissä oleva kysely on alustava tiedustelu viljelijöiden halukkuudesta tarjota maitaan hanhipelloiksi.
– Kyselyn vastausaikaa on jatkettu helmikuun lopusta maaliskuun puolivälin tietämille eli vielä 14.3. ehtii vastaamaan, kertoo tutkija Mikko Jokinen Lukesta.
Pian kyselyn päättymisen jälkeen Lukesta ollaan yhteyksissä maanviljelijöihin. Hanhipellot suunnitellaan yhteistoiminnassa maanviljelijöiden, viranomaisten ja hankkeen tutkijoiden kesken.
– Tavoitteena on löytää riittävän laajoja, mieluiten yli 50 hehtaarin suuruisia yhtenäisiä peltoalueita, joilla kasvaa hanhia houkuttelevia ravintokasveja, ja joiden sijainti on keskeisillä valkoposkihanhien ruokailualueilla, Jokinen kertoo.
Laaja yhtenäinen peltoalue mahdollistaa isojen hanhiparvien oleskelun, vähentää hanhien kokemaa häiriötä ja hanhien laidunnusta ympärillä olevilta maatalousalueelta.
Valkoposkihanki on rauhoitettu – määrät kasvaneet
Valkoposkihanhien Barentsinmeren kanta on kasvanut voimakkaasti 1970-luvun lopun muutamasta kymmenestä tuhannesta yksilöstä nykyiseen noin 1 600 000 yksilöön.
Samaan aikaan Suomen läpi keväisin ja syksyisin muuttavien valkoposkihanhien määrä on kasvanut, ja samalla myös hanhien aiheuttamien maatalousvahinkojen kustannukset ovat nousseet merkittävästi. Vuonna 2020 valkoposkihanhien aiheuttamien vahinkojen arvo oli jo yli 3 miljoonaa euroa.
Valkoposkihanhi on luonnonsuojelulailla rauhoitettu. Se on EU:n erityisesti suojelema laji, eli se kuuluu lintudirektiiviin I liitteeseen. Sitä ei ole myöskään mainittu lintudirektiivin liitteessä II, joka määrittelee EU:n alueella hyväksytyt riistalajit. Näin ollen mikään EU:n jäsenmaa ei voi säätää lajia riistalinnuksi.
Joissain EU-maissa valkoposkihanhia on kuitenkin ammuttu karkotustarkoituksessa, ja Suomessa tätä kokeiltiin ensi kerran viime syksynä. Valkoposkihanhen päätalvehtimisalueilla Hollannissa, Tanskassa ja Saksassa niitä kuitenkin ammutaan vuosittain 50 000 – 70 000 yksilöä viljelysten turvaamiseksi.